Innostus tarttuu. Kuva: Bernd Thaller / Flickr (CC BY 2.0)

Osallistuin juuri kolmatta kertaa Ahvenanmaan linturalliin eli Ahvikseen. Se on tapahtuma, jossa suhataan vuorokauden ajan ympäri Ahvenanmaan pääsaaria ja yritetään löytää niin monta lintulajia kuin mahdollista. Surkeasta säästä ja vähäisistä lintumääristä huolimatta viikonloppu ei jättänyt ketään kylmäksi. Lautalla matkalla kotiin pohdiskelimme rallijoukkueemme kanssa, mikä tekee tapahtumasta niin mukaansatempaavan.

Ahvis on hämmentävän matalan kynnyksen tapahtuma ollakseen kovatasoinen kilpailu. Toissa keväänä ensikertalaisena stressasin, kannattaako kaltaiseni aloittelijan edes lähteä mukaan, vai olenko vain vaivaksi joukkueeni kokeneemmille jäsenille. Huoli osoittautui turhaksi. Opin valtavasti ja lopulta sijoituimme viidensiksi. Samana vuonna hankin omat lintukiikarit.

Tapahtuman yhteisöllisyys alkaa jo ennen rallin alkua. Ainejärjestöt lainaavat kiikareita ja kaukoputkia. Kaikille osallistujille jaetaan hyvissä ajoin vinkit parhaista lintupaikoista ja lajeista, joita niistä kannattaa etsiä. Myös rallin aikana kokeneemmat tarjoavat mielellään apua lajintunnistukseen.

Avosetti ruokaili lietteellä piittaamatta kaukoputkilla tähtäilevistä lintuharrastajista. Laji on Suomessa harvalukuinen kevätvierailija.

Hienoimmat lajihavainnot ilmoitetaan WhatsApp-ryhmässä, jotta muutkin pääsevät näkemään harvinaisuuden. Ilman tuota ryhmää olisin jäänyt paitsi muun muassa avosetista, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Rallin jälkeen tulosten purkutilaisuudessa kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijat ja muut Ahvis-ensikertalaiset saavat raikuvat aplodit riippumatta lajihavaintojen määrästä.

Tänä vuonna me-henki ulottui jopa kielimuurin yli, kun eräs paikallinen tuli kertomaan meille lintuhavainnostaan. Luulimme jo saavamme haukut huonosti pysäköidystä autosta, mutta hän kutsuikin meidät pihaansa tarkkailemaan lintulautaansa. Jo parin viikon ajan sillä oli vieraillut aikainen mustapääkerttu (ruots. svarthätta), ja hän toivoi, että mekin pääsisimme näkemään sen. Lintu ei osunut kohdalle, mutta se ei himmentänyt ilahtumistamme.

Mielikuvat lintu- ja luontoharrastamisen ukkoutumisesta karisevat Ahviksessa. Tapahtuman suosio on ollut viime vuosina vahvassa kasvussa ja kisaamaan lähtevät miehet ja naiset, opiskelijat ja valmistuneet, biologit ja kauppatieteilijät. Ukkoutuminen on kuitenkin todellinen ilmiö, vaikka nuorten innostamiseen panostetaan tietoisesti harrasteyhdistyksissä.

Miten Ahviksen suosion voisi tartuttaa muuhunkin luontoharrastamiseen? Mielestäni tärkeintä on saada kaikki samalle viivalle. Tapahtumassa huomioidaan sekä ne, jotka valvovat koko vuorokauden herkeämättä hetkeksikään, että ne, joille viikonlopun keskeisin päämäärä on mättää mahdollisimman paljon kuuluisaa ahvenanmaan pannukakkua. Edes reissun järjestäjien ei tarvitse tietää mitään linnuista. Innostus riittää ja se myös tarttuu.

Vertaisiltaan uskaltaa kysyä tyhmiäkin kysymyksiä. Vertaistensa edessä ei tarvitse kuumotella mokaamista. Sillä tavalla minäkin olen oppinut lähes kaiken, minkä linnuista tiedän.

Lintuja etsitään porukalla myös kotimatkalla.

Ahvenanmaalintuharrastuslinturalliluontoharrastusvertaisoppiminen