Löhöän sohvalla ja tuijottelen hajamielisenä teeveetä. Taas mainoskatko. Yhtäkkiä ihan tavallisen näköinen levitemainos herättää huomioni. Siinä kasvispohjaista levitettä markkinoidaan ilmastotekona voisekoitteisiin verrattuna.

Jääkaapissani maitopurkki nokittaa takaisin. Sen kyljessä kerrotaan, miten rehunviljelijöitä koulutetaan käyttämään viljelymenetelmiä, jotka sitovat tehokkaasti hiiltä. Hampurilaisketju taas mainostaa kokonaan hyvittäneensä hampurilaisen hiilijalanjäljen.

Tällainen ilmaston etua painottava mainonta on yleistynyt pikkuhiljaa. Aiemminkin on toki tähdätty mielikuviin puhtaasta luonnosta, mutta nyt ilmastosta puhutaan suoraan eikä vain näytetä kauniita luontokuvia.

Ihmeellisin esimerkki tulee vastaan metrossa. Siinä kirjakauppa vertaa tuotteidensa ja ulkomaanloman hiilijalanjälkiä toisiinsa. E-kirja, 0 t CO₂e. Tuijotin mainosta aika kauan otsa rypyssä ennen kuin edes tajusin, mitä tässä myydään. Markkinoinnin suunnittelijoiden täytyy todella olla varmoja siitä, että ilmasto myy, sen verran kaukaahaetulta kirjan vertaaminen lomamatkaan tuntuu.

Mainonnan kiemuroiden keskellä kuluttajan on vaikea päätellä, kuinka suuria ilmastotekoja ostopäätöksillään todella onnistuu tekemään. Kuinka suuri ero kasvi- ja voipohjaisen levitteen välillä oikeasti on? Miten hiilijalanjäljen hyvittäminen tapahtuu? Pahimmillaan ilmastoon vetoaminen johtaa räikeään viherpesuun. Jos kyseessä ei ole peruselintarvike, ostamatta jättäminen on kuitenkin aina ilmaston etu.

Kuluttajan mahdollisesta harhaanjohtamisesta huolimatta näen ilmiössä tärkeän askeleen eteenpäin. Se sitoo ilmastokysymyksen osaksi ihmisten arkea ja muistuttaa siitä joka mainoskatkolla. Tämä lisää osaltaan sitä läpileikkaavuutta, jota paljon peräänkuulutetaan erityisesti politiikan kentällä. Nyt ilmastovaalien lähestyessä on yhä tärkeämpi ymmärtää, miten perustavan tason asioista on kyse.