287/365

Kun Sampsa Pellervoinen Kalevalan alkurunoissa kylvi maita, kylvi soita, kylvi auhtoja ahoja, hän  kylvi eri puulajit niille otollisiin maastoihin. Käsitykseni mukaan runonlaulajan kuvaukset ovat vahvan ekologiset, laulaja tunsi jo ennen tiedemiehiä luonnontieteen salat ja pohjoisen metsätyypit.

Pihlajalle runonlaulaja valitsi aivan erityisen maan. Sampsa Pellervo kylvi pihlajat pyhille maille. Pihlaja on Kalevalan pyhä puu. Kun katselee näitä eilispäivänä kuvattuja pihlajatunnelmia valtavassa värihehkussaan, voi yhtyä runonlaulajan valintaan.

Vanha kansa tietää, että pihlaja on myös kova ja kestävä puu – vaikkapa haravan piikkinä heinänteossa. Ei napsahda pii poikki. Pihlaja myös soi, olen tehnyt siitä pillin samalla tavoin kuin pajusta.