Karhu omassa vaaramaisemassaan suon takana. Kuvat: Samuli Haapasalo

242/365

Tässä vielä pari kuvaa viime viikolta koillismaalta, Kuusamosta, paikalta, jossa olin kuvannut aiemmassa blogissa 26.8.2019 esiintyneet karhun nelospennut.

Maisema karhukojusta aukeaa yli peräpohjolaisen suon. Suon takana nousevat kynttiläkuuset, männyt ja muutamat muutkin puut kohti korkeuksia. Niiden takana siintävät siniharmaana myös kauniit vaaramaisemat. Maisema kertoo, että tämä on karhun valtakuntaa, aivan rajan pinnassa; molemmin puolin on karhun erämaata ja karhun luonnollista asuinaluetta.

Karhu tulee metsästä yli niityn.

Tuo erämaa oli karhujen elinaluetta jo silloin, kun ihminen kunnioituksestaan ja osin pelostaankin karhuun käytti siitä vain salanimiä.

Näitä nimiä oli paljon, monesti käytettiin toisten eläinten nimiä tai sitten kuvainnollisia salanimiä kuten mesikämmen, metsän omena, kontio, otso ja metsän kuningas. Hyviä nimiä karhulle, kaikki!

Taidan olla aika lailla äitini näköinen, ja äitini taas on aiemman blogin nelosten isoäiti.

karhumaisemavuosi luonnossa