243/365

Suomen luonnon päivänä siintää mielessäni metsä. Olen sen sisällä, korkealla kalliolla. Katselen kaukaisuuteen. Näen ensin puut yksilöinä, sitten monen sävyisen vihreän väreissä. Takana siintää sininen salo.

Suomalaiseen metsään kuuluvat myös metsälammet, puronotkot, purot, järvet lehtopainanteet, vanhat ikipuut, salaman polttaman jälkeinen nuori kasvava metsä.

Metsään kuuluvat linnut, erämaiden hurjasti huutava kaakkuri ja lentoon lähtiessään olemassa oloaan riemukkaasti kuuluttava palokärki. Palokärki katselee lukijaa vuoden jokaisen yhteensä 365:n Vuosi luonnossa blogin tunnuksena ensimmäisenä ylhäällä. Suomalaisen metsän ja metsälammen sekä kaakkurin näet muissa kuvissa.

Kuin vuosituhantisen kalliomaalauksen näet tässä kaakkurin varjon kalliossa.

Ja samalla metsät ovat keuhkomme. Ne nielevät hiilidioksidia ja varastoivat sitä. Ne tuotavat happea. Metsät ovat osa myös kaikkinaista luonnon monimuotoisuutta.

Kun tämän ymmärrämme, meillä on myös yhteinen näkemys, että metsä antaa meille tuoton ja turvan, kasvun mutta myös suojan, sisällön, monimuotoisuuden ja tulevaisuuden.

Oikeastaan kysymys on suomalaisesta osaamisesta. Osaammeko siis?

Tätä kaikkea unelmoin ja toivon tänään lauantaina, Suomen luonnon päivänä.