Sami Karjalainen tunnetaan laadukkaista, mutta silti yleistajuisista hyönteisiä koskevista tietokirjoistaan. Useat suomalaiset ovat pystyneet tutustumaan hänen avullaan merkittävästi paremmin ja helpommin erinäisiin lajiryhmiin kuten sudenkorentoihin, heinäsirkkoihin ja leppäkerttuihin. Tällä kertaa on vuorossa kattava kokonaisuus suomalaisista hyppyhämähäkeistä.
Hyppyhämähäkit ovat kiistämättä kaikkein helpoiten lähestyttäviä hämähäkkejä. Jopa monien hämähäkkikammoa potevien mielestä niiden suuret silmät, pehmeä karvoitus ja sympaattinen olemus muistuttaa enemmän pehmolelua kuin verenhimoista ja myrkyllistä saalistajaa.
Kun itse pääsin lukemaan Samin juuri ilmestynyttä Suomen hyppyhämähäkit -teosta, odotukseni olivat lähtökohtaisesti erittäin korkealla. Sami ei tunnetusti lähesty aihettaan pinnallisesti ja esittele vain satunnaisia räpsäisyjä eri lajeista kevyellä yleistiedolla höystettynä. Jo Suomen leppäkertut -teos loi hyönteistietokirjallisuudelle täysin uudet standardit. Kirjassa jokainen laji on esitelty keskenään yhdenmukaisella mittakaavalla ja samoissa, helposti vertailtavissa asennoissa. Samat metodit ovat nytkin käytössä. Ainutlaatuista tästä tekee se, että yksilöt on kuvattu elävinä – se vaatii ihan eri tavalla kärsivällisyyttä kuin kokoelmayksilöiden valokuvaaminen.
Varsinaisia lajiesittelyitä edeltää kymmenien sivujen osuus, jossa kerrotaan kattavasti hyppyhämähäkeistä, niiden rakenteesta ja saalistustavoista aina elinympäristöihin ja lisääntymiskeinoihin asti. Hauskuutta tuo leppäkerttukirjastakin tuttu kysymyksiä ja vastauksia -osio. Tekstit on laadittu helposti ymmärrettäväksi, niin että aihepiiriin perehtymättömänkin on mahdollista saada kattava käsitys hyppyhämähäkkien elämästä. Tämä ei tarkoita etteivät edistyneemmät harrastajat saisi tekstistä mitään irti. Itse ainakin sain.
Massiivista tietosisältöä rytmittävät ja täydentävät huippulaatuiset luontokuvat. Kuvissa esitellään hyppyhämähäkkejä luonnollisissa ympäristöissä ja toimissa, mutta mukana on myös kerroskuvaustekniikalla otettuja, tajunnanräjäyttävän yksityiskohtaisia lähiotoksia.
Vaikka on olemassa monia helposti tunnistettavia hämähäkkilajeja, useiden lajien määrittäminen edellyttää sukuelinten tutkimista. Koirailla tuntomerkit sijaitsevat pedipalpeissa ja naarailla epigyynissä. Tuntomerkkejä nähdäkseen yksilöä on päästävä tutkimaan mikroskoopilla ja elävänä se ei onnistu. Aiemmat kattavat määritysoppaat ovat pitkälti turvautuneet genitaalituntomerkkeihin myös hyppyhämähäkkien osalta. Vaikka niissä on saattanut olla yleisesti myös jonkin verran ulkoisia tuntomerkkejä, valokuvien puuttuminen on ainakin itselläni hankaloittanut määrityspuuhia. Toisaalta, silloin jos itse on päättänyt valokuvata vain eläviä hyönteisiä ja hämähäkkejä, on täytynyt hyväksyä, että osa lajeista on tunnistettavissa ja osa ei.
Kirjassaan Sami pyrkii siihen, että kaikki Suomessa esiintyvät hyppyhämähäkkilajit olisi mahdollista tunnistaa ulkoisista tuntomerkeistä ilman sukuelinten tutkimista. Tämä kunnianhimoinen tavoite täyttyy suurilta osin. Epäilemättä joidenkin aiemmin hankalasti tunnistettavina pidettyjen ja yleisten lajien määritysprosentit lähtevät selvään nousuun. Esimerkkinä voi mainita kiiltohypykit (Heliophanus-suku). Ainoastaan muutamien lajien ulkoiset erot ovat niin vähäisiä, että Samikin suosittelee varmistamaan määritykset genitaalituntomerkeistä.
Lajikuvausosiot sisältävät kaiken oleellisen: molempien sukupuolten kuvat eri kuvakulmista ja vertailukelpoisessa mittakaavassa, koiraan ja naaraan erilliset tuntomerkit, yleisyys- ja levinneisyystiedon ja elinympäristön kuvauksen. Osio ei silti tunnu lukiessa lainkaan luettelomaiselta vaan ilmavuutta on saatu aikaan aihepiiriä täydentävien kuvien ja niissä olevien kuvatekstien avulla. Tarkoitukseni oli ensin lukea vain muutama lajiesittely ennen arvostelun kirjoittamista, mutta ennen kuin huomasinkaan, olin kahlannut ne kaikki läpi.
Lajiesittelyiden jälkeen Sami antaa inspiroivia ohjeita hyppyhämähäkkiharrastuksen aloittamiseen – tiedot pätevät hyvin myös mihin tahansa muuhun hyönteis- tai hämähäkkilajiryhmään. Harrastaminen tässä tapauksessa pitää sisällään pyyntivälineet, kasvattamisen ja valokuvaamisen.
Osuutta seuraavat ohjeet genitaaleista tunnistamiseen, jota helpottavat huomattavasti lajikohtaiset kuvat koiraiden pedipalpeista ja naaraiden epigyyneistä. Nämäkin on kuvattu keskenään samassa mittakaavassa ja useimmiten eri kuvakulmista. Kuvat ovat hyvin yksityiskohtaisia ja tarkkoja, niiden avulla kenen tahansa on mahdollista lähteä perehtymään hyppyhämähäkkien tunnistamiseen mikroskoopin avulla.
Kirjan lopussa olevat kuvataulut esittelevät vielä kaikki lajit selkäpuolelta ja edestä. Mukana ovat jälleen molemmat sukupuolet ja useimpien lajien kohdalla vertailuna on keskenkasvuisia yksilöitä. Kuvataulut helpottavat tunnistamista paljon. Suku pitäisi löytyä nopeasti ja sen jälkeen voi tarkistaa erityistuntomerkit lajikuvauksista.
Ehkä itse olisin kaivannut vielä yksinkertaisia määrityskaavoja tai koottuja muistilistoja muutamiin hankaliin sukuihin, mm. Heliophanus, Talavera, Neon. Olen samaa mieltä Samin kanssa siitä, että koko lajistoa kattavaa määrityskaavaa ei tarvita, koska suurin osa lajeista selviää pelkästään vertailemalla kirjassa olevia kuvia ja lukemalla lajikuvausten tuntomerkkejä. Tämä puute ei ole merkittävä, sillä muistiinpanot saa listattua itsekin helposti.
Jo tässä vaiheessa vuotta voi sanoa, että vuoden merkittävin selkärangattomia käsittelevä teos on ilmestynyt. Kirjaa voi suositella hyvin lämpimästi kenelle tahansa. Olipa kyseessä hämähäkkikammostaan irti haluava perustallajaa tai aktiivinen lajiharrastaja, kirjasta saa irti paljon.
Oli suuri etuoikeus olla keväällä 2021 Samin mukana etsimässä hyppyhämähäkkejä Säkylästä. Voit lukea retkestä tarkemmin täältä.
Kirjasta löytyy näyttäviä, luonnollisissa olosuhteissa kuvattuja otoksia monista hyppyhämähäkkilajeistamme.
Esimerkkiä kerroskuvaustekniikalla otetuista lähikuvista.
Lajikuvausesimerkki Suomen kenties erikoisimman näköisestä hyppyhämähäkkilajista.
Kirjan lopussa on laadukkaat kuvat koiraiden pedipalpeista ja naaraiden epigyyneistä.
Kuvatauluista on helppo etsiä oikeaa lajia.
Monilla lajeilla osa tuntomerkeistä sijaitsee naaman alueella, mistä syystä Sami on sisällyttänyt kuvatauluihin myös etupuolelta otetut potretit lajeista.
Kiitos että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia Instagramissa: https://www.instagram.com/hyonteismies/ – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tästä tai muista kirjoituksistani instagramin kautta.
Sekä Suomen hyppyhämähäkit -kirja että Samin laatima hyppyhämähäkkijuliste ovat hankittavissa myös Suomen luonnonsuojeluliiton Luontokaupasta – samalla tuet suomalaista luonnonsuojelutyötä.