Kuva: Alice Karlsson

 

Taas on kielojen aika. Kävelet vain mitään aavistamatta kaupasta kotiin, kun yhtäkkiä jostakin kantautuu ah niin hurmaava tuoksu. Se nostattaa mieleen valtavasti kaukaisia muistohäivähdyksiä – niitä ei voi tarkalleen tunnistaa, ei löydy paikkaa eikä aikaa; ne ovat tuoksumuistissa.

Kielojen kauneus korostuu kasvutavassa. Ne muodostavat tiiviitä tasapäisiä vihreitä mattoja, jota koristavat hieman nuokkuvat, toispuoleiset ja puhtaanvalkoiset kukkatertut. Kukat ovat läheltä katsottuna pieniä kelloja.

Tuntuu, että tänä vuonna kieloja on erityisen paljon. Olot ovat olleetkin otolliset, paljon kosteutta ja lämpöä.

Poimin kotiin pienen nipun kieloja, varovasti sieltä täältä. Seuraava kulkija ei edes aavista, että jotakin puuttuu. Kun tulen kotiin, vienot kielot tervehtivät minua heti ovella.

 

 

kielo