Ah, vaatteet. Rakastan tarkkailla ihmisten pukeutumista ja tyylejä, mutta sen lisäksi konkreettiset vaatekappaleet tuottavat minulle suunnatonta iloa. Ihailuni ei kuitenkaan kohdistu mihin tahansa halpaketjun rättiin, vaan lähellä sydäntäni ovat ajattomat, laadukkaasti valmistetut vaatteet ja tekstiilit. Sydämeni sykkii pehmeälle villalle, paksulle denimille, jämäkälle puuvillalle ja kevyelle silkille.

Pyrin ostamaan mahdollisimman ajattomia vaatteita, jotka kestävät ja miellyttävät silmääni pitkään, ja hankin paljon vaatteita myös käytettynä. Huomaan kuitenkin usein ahdistuvani vaatepaljoudesta, joka kuormittaa vaatekaappini lisäksi maapalloamme. Nykyisestä tavastamme kuluttaa vaatteita kärsivät luonnon lisäksi tekstiilituotannon monet tahot, kuten tehtaiden alipalkatut työntekijät ja puuvillan kerääjät.

Vaikka mietin jokaista hankintaani huolella eikä vaatekaappiini eksy juurikaan virheostoksia, tiedän ostavani liikaa. ”Aina ei tarvitse ostaa, joskus voi vain tyytyä ihailemaan” – tiedän, mutta välillä kieltäytyminen täydellisen vintage-löydön tai kauniisti laskeutuvan, ylellisen silkkipaidan kohdalla tuntuu liian hankalalta.

Kuinka sitten pukeutumisesta kiinnostunut, mutta luonnon puolesta huolestunut voisi nauttia vaatteista, mutta olla rasittamatta maapalloa? Kuinka olla ostamatta ja silti löytää aina vaatekaapistaan mielekästä päällepantavaa?

Osallistuin pari viikkoa sitten Demos Helsingin Peloton Club -iltaan, jonka teemana oli Clothing as a service eli vapaasti suomennettuna pukeutuminen palveluna. Illan aikana eri puhujat käsittelivät pukeutumista ja vaatteita kestävyyden näkökulmasta ja esittelivät ideoita, joiden avulla tekstiiliteollisuutta voitaisiin viedä vähemmän ympäristöä kuormittavaan suuntaan.

Ekologista Nurmi Clothing -merkkiäkin luotsannut Anniina Nurmi puhui siitä, kuinka meidän tulisi jatkuvan ostamisen ja omistamisen sijaan ryhtyä kohtelemaan vaatteita palveluna. Esimerkkinä hän esitteli RINS-palvelun, jossa käyttäjät voivat lainata vaatteita toisiltaan ja toisilleen. Vaatelainaamoita on toki ollut jo pidempään, mutta ne ovat toimineet pääasiassa yritykseltä kuluttajalle -pohjalta. Tulevaisuudessa voikin olla, että vaatteiden lainauksen mahdollisuudet ja muut vaatteisiin liittyvät palvelut monipuolistuvat.

Illassa käytiin läpi myös sitä, kuinka muutoksen saisi aikaan nykyisessä vaateteollisuudessa. Tämä vaatisi esimerkiksi kuluttajien ja alan ammattilaisten kouluttamista, vaateyritysten läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta, kohtuullisia korvauksia alan työntekijöille ja laadun takuuta. Erilaisia kampanjoita ja hankkeita aiheista syntyy jatkuvasti: yksi näistä on huhtikuussa järjestettävä Vaatevallankumous, joka kannustaa kuluttajia kysymään vaatefirmoilta, missä heidän myymänsä vaatteet on tehty.

Vaikka mitään yksinkertaista ratkaisua tekstiilikrapulaani ilta ei tarjonnut, ilahduin kuitenkin siitä, että aihe kiinnostaa. Tupaten täynnä ollut tilaisuus ja aiheesta herännyt keskustelu osoittaa, että muutkin kriiseilevät omien vaatekaappiensa äärellä.

Oli mielenkiintoista myös huomata, että kestävät näkökulmat vaatteisiin eivät pakota meitä luopumaan pukeutumisen ilosta, vaan luovat ekologisempia ratkaisuja sille. Anniina Nurmi kirjoittaakin verkkosivuillaan siitä, ettei suhtautumisen muutos vaatteita kohtaan tarkoita, ettemme voisi edelleen nauttia pukeutumisesta, kauniista vaatteista tai muodista.

”Meidän täytyy vain löytää uusia tapoja näistä asioista nauttimiseen. Joillekin saattaa toimia minimalistinen, mutta muutamista laadukkaista vaatekappaleista koostuva vaatekaappi, toisille valtava valikoima vuokravaatteita ilman omistussuhdetta”, Nurmi kirjoittaa.

Toivottavasti näemme tulevaisuudessa entistä monipuolisempia palveluita myös vaateteollisuudessa – vähän samaan tyyliin kun airbnbt, uberit ja muut yhteisölliset sovellukset ovat jo tehneet muilla aloilla. Niitä odotellessa aion kuitenkin pohtia, kuinka voisin itse suhtautua pukeutumiseen ekologisemmin. Minua helpottaa ainakin ajatus siitä, että maailmassa on niin paljon kauniita vaatteita, etten mitenkään pysty omistamaan niitä kaikkia. Toinen hyväksi havaitsemani keino on oppia tuntemaan tyylinsä entistä paremmin: kun tietää, mistä pitää, huomaa hyvin usein ihailevansa kaupassa samantyylisiä vaatteita, joita omasta vaatekaapista jo löytyy.