Aloittelin saukkotutkimuksia Keski-Suomessa talvella 1984 – tai kevyemmin jo jokunen vuosi aiemminkin. Saukkojen laskeminen alkoi talvella 1985-86, jolloin ensimmäistä kertaa saatiin tehtyä tutkimusalueen ydinosista varsin tarkka yksilömääräarvio. Silloin alueella eli reilut 15 aikuista ja viisi saukonpentua. Tämän tutkimusalueen ytimen saukkolaskenta on jatkunut nyt 30 vuotta. Alueen saukkokanta on kolminkertaistunut.

Sittemmin menetelmäkehitystyö tuotti otosarviointimenetelmän saukkojen määrän arviointiin. Tätä menetelmää on käytetty vuodesta 1989 alkaen. Koska menetelmä on nopeahko, voitiin kannanarviointi laajentaa ydinaluetta selvästi laajemmalle. Tällä vajaan 2000 neliökilometrin tutkimusalueella on viime vuosina elänyt suunnilleen 50-60 saukkoa. Kanta ei ole enää 1990-luvun jälkeen merkittävästi muuttunut, sillä saukkoja elää käytännössä jokaisella lajille sopivilla vesistöreiteillä. Kanta on pysynyt samalla tasolla, vaikka esimerkiksi suurpedot palasivat alueen lajistoon tutkimusaikana. Kantaa säätelevä tekijä on talvisten saalistus- eli käytännössä sulapaikkojen määrä.

Saukkoinventoinnit ovat aina kiehtovia. Kun käy yli sadalla koskella tai muulla jokiosuudella, saa varsin hyvän kuvan sekä lintutalvesta että lumijälkiä jättävien lajien tilanteesta. Koivun siemenvuosina kaikkialla on urpiaisia, vaellusvuosina pyrstötiaisia ja taviokuurnia, käpyvuosina siemensyöjiä. Sulapaikoilla talvehtii joskus vesilintuja. Satunnaishavaintoina joskus ensimmäisinä vuosina eteen tuli mm. hiiripöllö, viime talvena maakotka, ja väliin mahtuu monenlaista. Lumella taas myyrävuosina lumikot ja kärpät loikkivat parijälkijonojaan joka suuntaan. Rannoilla kulkee myös kauriita, minkkejä, joskus majavakin. Ilveksen jälkiinkin törmää nykyään säännöllisesti – tänäkin vuonna pariin yksilöön.

Saukkoinventointeja tehtiin Keurusseudulla kehitetyllä menetelmällä vuosituhannen vaihteessa myös valtakunnallisena projektina. Tällöin kolmen vuoden inventoinneilla arvioitiin koko maan saukkojen määrä – ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran. Lopputulema oli noin 2000 saukon tietämillä. Sittemmin saukkokanta on riistakolmiolaskentojen ja muiden tietojen perusteella kasvanut etenkin rannikkoalueilla ja eteläisimmässä Suomessa, mutta hieman myös Lapissa. Nykyistä saukkojen määrää ei tiedä kukaan, mutta valistuneena arvauksena olen kyselijöille heitellyt lukua 3000-4000 saukkoa. Kenties?

Saukolla menee nykyään Suomessa hyvin. Laji pärjännee jatkossakin, jos pari ehtoa täyttyy. Saukko on erittäin heikkotehoinen lisääntyjä, jolla pienikin aikuiskuolleisuuden nousulle kääntää kannankehityksen alamäkeen. Aikuiskuolleisuutta aiheuttaa nykyisin lähinnä liikenne, aiemmin metsästys. Lajia ei kestä kummankaan satunnaisten yksilöiden kuolleisuutta lisäävän tekijän kasvua.

Liikenneonnettomuuksia voi estää siltarakenteiden suunnittelulla varsin yksinkertaisesti ja siihen pitääkin Suomen siltatyömailla jatkossa panostaa. Eikä saukkoa pidä alkaa metsästää yhtään nykyistä kalanviljelylaitoksille varattua pienehköä kiintiötä enempää. Ja sielläkin vahinkojen ehkäisyllä pitäisi poistaa tappamistarve aina kun se suinkin on mahdollista. Näiden lisäksi saukon uhkatekijänä ovat uudet ympäristömyrkyt, joiden kasvavia pitoisuuksia on jo ruotsalaisten saukkojen kudoksista mitattu hälyttäviä määriä. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole näyttöä suuremmista haitoista. Katiskoihin ja rysiin saukkoja myös hukkuu. Nämä vahingot on helppo estää samalla tavalla kuin saimaannorppienkin vastaavat kuolemat; nielurajoittimin.

Saukko tulkittiin 15.1.2016 julkaistussa uhanalaisten lajien arvioinnissa elinvoimaiseksi. Tähän saakka saukko on ollut silmälläpidettävä laji. Heti seuraavina päivinä sattui hyvä, joskin varsin kylmä keli. Päätimme vielä kerran toistaa saukkoinventoinnin!

Pakkasta oli ensimmäisen päivän Multiaa kiertäneellä reitillä keskimäärin -27 astetta. Toistimme kuitenkin tutkimusalueen otosinventoinnin vakiotavalla. Koko alueen inventoinnissa löytyi nyt 35 saukkoa, eli aiempien otantatutkimusten ja tehtyjen vertailujen periaatteiden mukaan yleistettynä se tarkoittaa noin 70 saukkoa tutkimusalueella. Se on jopa viime vuosien keskiarvoa enemmän! Saukko pärjää tällä ehkä maailman tarkimmin saukkotutkitulla alueella edelleen hyvin. Hienoa!

Tämä voisi olla sopiva aika lopettaa 30-vuotinen laskentarupeama! Ainakin toistaiseksi.