Sphecodes albilabris

Ulkonäkö ja tuntomerkit: Melko suurikokoinen (10–15 milliä). Verimehiläisten suku on melko helppo tuntea punaisen kiiltävän takaruumiin perusteella, mutta lajit suvun sisällä on vaikea erottaa toisistaan. Iskosverimehiläisen takaruumis on lähes kokonaan punainen, kun taas muilla verimehiläisillä takaruumiin kärki on laajalti musta.. Siivet ovat harmaanmustat.

Elintavat, ravinto ja lisääntyminen: Iskosverimehiläinen on pesävieras eli loislaji, joka munii munansa toisen lajin pesään. Sen pääasiallinen isäntälaji on kevätiskosmehiläinen (Colletes cunicularius). Aikuiset käyvät ruokailemassa monilla mesikasveilla, esimerkiksi päivänkakkaroilla ja voikukan kaltaisilla kasveilla. Lentoaika on toukokuun alusta elokuun lopulle.

Levinneisyys ja runsaus: Iskosverimehiläinen löydettiin Suomesta ensi kerran Joutsenosta vasta 1941. Levinneisyys painottuu maamme itäosiin, mutta nykyisin havaintoja tunnetaan harvakseltaan länsirannikkoa myöten.

Heimo: Hietamehiläiset (Halictidae). Hietamehiläiset ovat alkeellisesti sosiaalisia, eli ne muodostavat yhteiskuntia. Suomesta on tavattu 40 lajia, jotka kaikki pesivät maassa tai ovat maassa pesivien mesipistiäisten loisia.

Tiesitkö: Noin 4 millin mittainen pikkuverimehiläinen (Sphecodes longulus) lienee Suomen pienikokoisin mehiläislaji.