Tuoreen australialaistutkimuksen mukaan vedellä ja kasvijätteillä täytetyt puutarha-altaat sopivat kukkakärpästen lisääntymispaikoiksi. Myös lukuisat muut selkärangattomat asuttivat altaita.
Helophilus-sukuun eli helosurreihin kuuluva kukkakärpänen kuminalla. Monien muiden kukkakärpästen tapaan helosurrit lisääntyvät kosteissa ympäristöissä. Kuva: Marjaana Toivonen
Kukkakärpäset ovat merkittäviä pölyttäjiä. Silti pölyttäjistä puhuttaessa ne jäävät usein mehiläisten, kimalaisten ja perhosten varjoon. Niinpä ilahdun aina, kun törmään tutkimukseen kukkakärpästen merkityksestä tai tukemisen keinoista.
Äskettäin luin tutkimuksen, joka ehdottaa yksinkertaista tapaa lisätä kukkakärpästen määrää maatiloilla: pieniä puutarha-altaita, jotka täytetään vedellä ja kasvijätteellä.
Kukkakärpäset ovat aikuisina pölyttäjiä, mutta toukkina monet lajit elävät kosteissa ympäristöissä kuten ojissa, lammikoissa ja kosteikoilla syöden kuollutta kasviainesta. Salaojituksen myötä tällaiset ympäristöt ovat vähentyneet. Tutkimuksen mukaan pienet tekoaltaat voivat toimia korvaavina lisääntymisympäristöinä.
Matala, seisova vesi, jossa on kuollutta kasviainesta, on otollinen lisääntymisympäristö monille kukkakärpäslajeille. Kuva: Marjaana Toivonen
Tutkimus tehtiin Australian itärannikolla suurella marjaviljelmällä. Viljelmälle vietiin muovisia puutarha-altaita, joiden syvyys oli noin 20 cm ja halkaisija noin metrin. Altaita ei upotettu maahan vaan yksinkertaisesti asetettiin nurmelle viljelmän laidoille. Neljä allasta täytettiin pelkällä vedellä; neljään laitettiin myös marjapensaiden kuolleita lehtiä ja oksia. Puolentoista kuukauden ajan tutkijat seurasivat, mitä selkärangattomia eläimiä altaista löytyi.
Kuolleita oksia ja lehtiä sisältäviin altaisiin ilmestyi reilussa viikossa kukkakärpästen munia. Hiukan myöhemmin altaista löytyi myös toukkia. Noin kuukausi munien ilmaantumisesta toukat alkoivat koteloitua maahan altaiden viereen. Pelkällä vedellä täytetyissä altaissa kukkakärpäset eivät lisääntyneet.
Altaissa lisääntyneet kukkakärpäset edustivat kolmea Eristalinae-alaheimon lajia. Lisääntyneistä lajeista kaksi Eristalis-suvun lajia tiedetään tehokkaiksi viljelykasvien pölyttäjiksi.
Eristalis-sukuun eli aitosurreihin kuuluva kukkakärpänen rypsillä. Kuva: Marjaana Toivonen
Yhteensä altaista löydettiin selkärangattomia 30 heimosta. Joukkoon kuului esimerkiksi monenlaisia kärpäsiä, hyttysiä, kovakuoriaisia, sudenkorentoja ja hämähäkkejä. Kasvijätteitä sisältäneissä altaissa selkärangattomien monimuotoisuus oli huomattavasti suurempi kuin pelkällä vedellä täytetyissä altaissa.
Perinteisten lammikoiden, avo-ojien ja kosteikoiden arvo luonnon monimuotoisuudelle on tietenkin tekoaltaita suurempi. Tuntuu silti rohkaisevalta, että useat kosteiden ympäristöjen selkärangattomat kelpuuttavat myös yksinkertaisen korvaavan elinympäristön. Pienten tekoaltaiden avulla kukkakärpästen ja monien muiden hyönteisten lisääntymispaikkoja voi luoda helposti mihin vain: pihalle, puutarhaan, pellolle ja pientareelle. Kaupanpäällisenä saattaa seurata kasvien parempi pölytys.
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.