32/2021

Alkukesästä vain kurkiemot kävivät niityillä ja pelloilla ruokailemassa. Hyvä merkki oli se, että vain yksi kurki ilmestyi kerrallaan. Toinen siis jäi hautomaan. Jos emot tulisivat yhtäaikaa, se saattoi olla merkki pesän tuhoutumisesta. Kuoriutumisen jälkeen poikaset pysyivät piilossa.

Poikaset ovat ehtineet lentokykyisiksi. Ne ovat emojen kokoisia. Ja emot tuovat ne nyt näkösälle.

Ojanvarresta löytyy syötävää

Helpoiten erottaa samankesäisen kurjenpojan pään vaaleista värisävyistä.

Tässä blogissa neljä kuvaa muutaman päivän takaisista Hauhon niittyjen ja viljapeltojen kurjista.

Kurjet kerääntyvät elo-syyskuulla vähitellen suuremmiksi parviksi. Perheet pysyvät kuitenkin samalla yhdessä. Nuoria, vielä pesimättömiä kurkia – ”luppokurkia” – voi nähdä aika suurinakin parvina myös pitkin kesää. Koska sadonkorjuu on tänä vuonna hyvin aikainen, pesineetkin kurjet kerääntyvät vähitellen kasvaviin parviin jo tavallista varhemmin.

Kurkien muutto käynnistyy voimallisemmin yleensä elo-syyskuun vaihteessa. Muuton huippu osuu usein syyskuun puoliväliin, mutta jatkuu pienentyvin määrin yleensä pitkälle lokakuuhun.

Kurki on mielestäni yksi hienoimmista pohjoisen linnuista.

Aamutrumpetti on kajahtanut. Kultaisen sänkipellon viiden asteen lämpötila tiivistää huudon vesihöyryn.