Pakkasta on ollut reippaasti jo päivätolkulla. Meri on vihdoin saamassa kunnon jääkannen. Se on innostanut retkiluistelijat koluamaan syntyneitä, tuoreita jääkenttiä. Joka puolelta tuntuu tulevan luistelijoilta samaa sanomaa: täällä viiletetään kuurankukkakentillä.

Huurre ja kuura syntyvät eri tavalla. Huurre on jäätyneitä pikkupisaroita eli alijäähtynyttä sumua. Sen sijaan kuura syntyy suoraan vesihöyrystä härmistymällä. Vesihöyry siis jäätyy ilman, että on nestemäisessä muodossa siinä välissä.

Kuurassa erottuu selkeästi kiteitä, toisin kuin huurteessa. Kuten lumikiteissäkin, kuurassakin on tietty rakenne: ne ovat fraktaaleja, jotka noudattavat kuusisakaraista mallia.

Olosuhteet ovat olleet otolliset paksunkin kuuraturkin muodostumiseen. Retkiluistelijan liuku piirtyy selvänä viivana jään pinnalle. Paikoin luistin ei tahdo luistaa kuurakerroksen läpi; tuntuu kuin luistelisi lumihangessa. Mutta kaunista on kuuran kirjoman jää, siitä ei pääse mihinkään!

Lue myös, mistä tunnistat retkluistelijan artikkelista Bongaa retkiluistelija (Homo glacies)!