Jää on saanut hennon lumiverhon. Kun pintaa pyyhkäisee luistimen terällä tai kintaalla, paljastuu alta teräsjää. Sen läpi näkee järven tummuudesta työntyvät kasvit. Jäätä ei ole luistimen alla kuin reilut viisi senttiä. Sen paksuinen teräsjää kantaa luistelijan, mutta tarkkana saa olla.
Retkiluistelija on yksi niistä talvella Suomeen saapuvista lajeista, jotka voi herättää kummastusta ja ihmetystä. Sen menee myös helposti sekaisin matkaluistelijan ja ihan vain tavallisen luistelijan kanssa. Mistä siis tunnistat retkiluistelijan?
Vaikka en lunta kovin paljon kaipaakaan, on jäästä minulle muodostunut retkiluisteluharrastuksen kautta sitäkin rakkaampi elementti. Jäätä kaipaa myös luonto. Merijää onkin oma kiehtova luontotyyppinsä, joka ei ole enää itsestäänselvyys etelärannikolla asuville.
