Lapintiaisenkin kaamoksessa talvipäivän seisaus
Lapintiaisen vuoden lyhin kaamospäivä on käsillä. Aurinko ei ole kuukauteen noussut horisontin yläpuolelle lapintiaisen pohjoisimmalla levinneisyysalueella eikä nouse ennen kuin tammikuun lopulla.
Lapintiainen on herännyt uuteen aamuun Kuusamossa, Kuvat: Samuli Haapasalo
151/2020
Jos lapintiaisen metsässä on selvästi yli kolmenkymmenen asteen pakkanen silloin kun päivä on lyhyt eikä aurinko nouse yli horisontin, – lapintiaisen on vaikea kestää yli yön. Vaikeus kasvaa paljonkin, jos lapintiaisen metsä ei ole oikeaa vanhaa metsää, jossa olisi lyhyenäkin kaamostalvipäivänä löydettävissä ruokaa riittävästi ja joutuisasti.
Ja toisaalta, lapintiainen on pohjoisen lintu, jonka levinneisyys ulottuu enää Keski-Lapin havumetsistä ja osin Koillismaalta melkein tundran puurajojen viimeisiin tunturikoivikoihin. Arktinen luonto ei myöskään kestä nopeaa ilmaston lämpenemistä, eikä sillä ole aikaa sopeutua. Arktinen luonto on herkkää.
Toivomme lapintiaiselle hyvää. Lapintiainen on yksi tärkeä mittari arvioitaessa metsien monimuotoisuuden kriteerien täyttymistä pohjoisessa ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia luontoon.
PS. Vuosi luonnossa blogi jatkaa taas myös ensi vuonna 2021 ja pyrkii edelleen pitämään lukijan hyvin perillä ajankohtaisista asioista luonnossa. Ilmestyessään v. 2021 kerran viikossa tiistaisin blogi kertoo edellisistä päivistä ja antaa samalla odotuksia seuraaviin. Lintuja tavataan useimmissa blogeissa. Ajatus on pitää lukija ”läsnä luonnossa”. Nyt vuoden lopulla blogi ilmestyy vielä jouluaaton aattona ja kaksi kertaa ennen vuodenvaihdetta ja sitten siis joka tiistai. Pysykää ”kanavalla” vastakin.
