Mitä voi tehdä, kun tietää tarkalleen miten elonkirjon köyhtyminen ja sukupuutot vaikuttavat luonnon kokonaisvaltaiseen vakauteen, mutta maailma jatkaa laput silmillä ja kaasu pohjassa kohti vääjäämätöntä tuhoa?

Ainakin voi tuntea musertavaa ilmastoahdistusta ja surua häviävän luonnon puolesta. Voi myös tuntea pistoja omassatunnossaan, kun kauppareissulla ostoskoriin päätyy Perussa kasvatettu avokado tai palmuöljyyn leivotut keksit. Tosiaan, oma vakiotunnereaktioni on kieriskellä syyllisyydessä.

Ekologian ja luonnonsuojelutieteen tutkijana minulla on paljon tietoa luonnon tilasta (jopa itse tuotettua!) kannettavaksi ja jaettavaksi.

Oma panokseni maailman pelastamiseksi tuntuu usein kuitenkin auttamattoman epämääräiseltä, enkä epätäydellisenä ihmisenä edes onnistu elämään esimerkillistä elämää. Olen päinvastoin osa ongelmaa, kun kulutan.

Älyttömin esimerkki tästä ovat omat ja muiden tutkijoiden työmatkat, kun lennämme pitämään esitelmiä luonnonsuojelubiologian konferensseihin ympäri maailmaa. Minun jos jonkun tulisi näyttää esimerkkiä ja tehdä konkreettisia valintoja luonnon hyväksi. Miten muuten voisin olettaa tavan tallaajien tekevän mitään?

Onko se sitten huonon omantunnon hyssyttelyä, keino pysyä järjissään tässä työssä vai puhtaasti rakkautta luontoa kohtaan, mutta kun tilaisuus kirjaimellisesti putosi postiluukusta viime talvena, päätin tehdä jotain lähimmän lähiympäristöni hyväksi.

Taloyhtiön syyskokouksen kuivakan esityslistan kohta “Rullanurmikon hankinta” kiinnitti huomioni. Hetken itsekseni puhistuani nurmikoiden älyttömyyttä elonkirjon näkökulmasta tajusin, että minähän voin tehdä asialle jotain!

Kokouksessa ehdotin varovasti niittyä rullanurmikon sijaan taloyhtiön pihalla sijaitsevalle noin neljän aarin kokoiselle joutomaalle. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus oli petankkikenttä, mutta joku oli vahingossa tilannut katteeksi väärän kokoista soraa.

Yllätyksekseni vastustusta ilmeni hyvin vähän. Loppujen lopuksi taloyhtiöstä löytyi innokkaita naapureita ja jopa viereisessä rapussa asuva puutarha-arkkitehti, jotka kaikki olivat valmiita käärimään hihat ja tekemään tilaa luonnolle omalla pihallaan.

Pihaniityt toimittavat kaupungeissa perinteisen maatalousmaiseman niittyjen ja laidunten virkaa.

Entisistä perinneympäristöistä, kuten niityistä ja laitumista, 99 % on hävinnyt 1960-luvulla alkaneen maatalouden tehostumisen vuoksi. Tämän seurauksena perinneympäristöissä elää lähes neljäsosa kaikista Suomen uhanalaisista eliölajeista.

Perinneympäristöissä on näkynyt harvinaisen selvästi perhosvaikutus: kaikki pienikin vaikuttaa kaikkeen. Kun lehmät alettiin pitää sisällä navetoissa tai nurmilaitumilla, esimerkiksi tummaverkkoperhonen taantui, sillä sen toukat käyttävät ravinnokseen vain avoimissa elinympäristöissä viihtyviä kasvilajeja.

Onneksi toivon kipinää elää. Perinneympäristöjen ennallistamiseen ja ylläpitoon saa nykyään EU-rahaa. Monet perinneympäristöjen lajit ovat myös sopeutuneet hyödyntämään niitettäviä teiden pientareita niittyjen ja laidunten sijaan.

Lisätilaa näille lajeille löytyisi vielä kaupungeista, jos nurmikoille perustetaan pihaniittyjä. Kotikaupungissani Helsingissäkin nurmikko on valta-asemassa lähes kaikissa puistoissa ja pihoissa.

Kotipihalla talkoopäivä koitti. Aurinko paistoi kuin tilauksesta ja talkoolaisia oli niin monta, ettei tekemistä meinannut edes riittää kaikille.

Avulias talkkarimme oli tuonut melkein-petankkikentälle etukäteen kuorma-autollisen valmista kuivan niityn hiekkamultaseosta, jonka levittelimme rautaharavilla ja tasoitimme nurmikkojyrällä. Kylvimme huolellisesti valitut kukkakasvien siemenet hiekkalaatikkohiekkaan sekoitettuna ja kastelimme alueen.

Ekologin näkökulmasta lajilistaan tuli muutama ei-aivan-alkuperäisesti-kotoperäinen laji, sillä asukkaat toivoivat kukkaloistoa, mutta Suomen luonto jäi joka tapauksessa voiton puolelle.

Yhdenkään tieteellisen artikkelin julkaisu ei ole tuntunut tästä tutkijasta niin hyvältä kuin orastavan pihaniityn katseleminen omasta ikkunasta. Hetkeksi pistelevän omantunnon tilalle sain hivelevän toivon ja ylpeyden tunteen.

Kokeile! Näin perustat pihaniityn >>