Ilmastokriisin vastainen työ on kiivaimmillaan. Poliittiseen keskusteluun ilmastotyön rinnalle on noussut luonnon monimuotoisuus.

Tässä ajassa myös minua, yksityistä omakotiunelmani toteuttajaa, kiinnostaa, millaisia vaikutuksia mielihalullani on ilmastoon ja ympäristöön laajemmin.

Taloudellisesti talon rakentaminen on ehdottomasti elämäni suurin ponnistus tähän saakka: projekti vastaa kahdenkymmenen vuoden nettotulojani. Entä hiilibudjetti?

Aloitimme vaimoni kanssa omakotitalon suunnittelun kaksi vuotta sitten. Hän on arkkitehti, minä energiatekniikan diplomi-insinööri, joten odotettavissa oli osin risteävien intressien yhteensovitusta. Esimerkiksi on yleistä, että laadukas arkkitehtuuri sisältää suuria ympäristöönsä kurottavia ikkunapintoja, kun taas energiaoptimoitu tila olisi ikkunaton pallo, mielellään kokonaan maan alle kaivettuna.

Kuusikon tilalle nousi talo

Ostimme tontin, joka rajoittuu kahdelta sivultaan metsäkaistaleeseen. Tontin metsätyyppi on yhdistelmä lehtoa ja tuoretta kangasmetsää, kuusikkoa. Valitettavasti talon tieltä piti kaataa lähes kaikki tontilla sijainneet kuuset, joita oli yhteensä 10 kappaletta, sekä yksi suuri mänty.

Mittailin ja arvioin puuston tilavuutta. Rinnan korkeudelta mitattuna puiden halkaisijat vaihtelivat 45 ja 55 sentin välillä, joukossa pari pienempää. Kuutioina mitaten puuta lienee ollut 35–40 kuutiota.

Kuusikon tilalle siis rakensimme talon – kauhealla kaivinkoneiden ryminällä, kallion louhinnan paukkeella ja kaiken putkiston sekä salaojat alleen peittävällä murskeen rohinalla.

Runkomateriaalin valinta on keskeinen osa rakentamista

Kun talon tilatarpeet oli pohdittu läpi, hahmoteltu niiden sijoittumista tarpeidemme mukaan ja otettu huomioon kaavan vaatimukset (tässä tapauksessa vaadittiin kaksi kerrosta), saimme käsityksen talon neliömäärästä, muodosta, pohjapiirustuksista ynnä muusta. Suunnittelun jälkeen edessä oli projektin suurin yksittäinen valinta: runkomateriaali.

Erityisesti runkomateriaalin valinnalla pystyy vaikuttamaan projektin hiilijalanjälkeen. Rajasin tarkastelun runkoon myös siksi, että en uskonut voivani vaikuttaa esimerkiksi maanrakennuksessa käytettävien työkoneiden polttoainevalintoihin tai siihen, miten ekologisesti murskeet on tuotettu.

Toki koetimme jättää tontille mahdollisimman paljon alkuperäistä kunttaa ja lehtoa.

Käytin päästölaskentaan suomalaista One Click LCA palvelua, jota voi testata ilmaiseksi. Työkalun kehittäjät ovat tehneet jo vuosia läheistä yhteistyötä niin Suomen kuin ainakin Norjan Ympäristöministeriön kanssa, ja siten työkalu on käsittääkseni varsin relevantti.

Tuloksena sain seuraavia lukuja. Tärkeimpiä lähtötietoja ovat rakennuksen pinta-ala, huonekorkeus (meillä alakerrassa normaalia korkeampi 3,2 m), sekä materiaalivalinnat.

Rankarunko ja hirsi tuottavat melko vähän päästöjä ja sitovat hiiltä rakenteeseensa. Kivitalo rakennetaan betoniharkoista, joiden valmistuksessa syntyy päästöjä.

Betoni tosin sitoo hieman hiiltä elinkaarensa aikana, mitä nämä luvut eivät näytä. Vastaavasti elinkaaren lopussa hirsi oletetaan poltettavan, mikä elinkaaritarkastelussa tekisi hallaa hirren luvuille.

Kivi- ja rankarunkoisen talon erotus on 18 tonnia hiilidioksidia. Tavallisen suomalaisen päästöt asumisesta, liikkumisesta, ruoasta, kaikesta, ovat luokkaa 10 tonnia vuodessa. Meidän tapauksessamme (kaksi aikuista ja lapsi) tämän valinnan merkitys on siis melko suuri, mutta ei mikään loppuelämää määrittävä asia.

Tontilta kaadettiin puuta ehkä 40 kuution edestä. 40 kuutiota puuta varastoi Puuinfon mukaan noin 30 tonnin edestä hiilidioksidia. Mikäli nuo puut päätyvät pysyviin tuotteisiin, ne varastoisivat enemmän kuin itse talon rakentamisesta syntyi päästöjä. Kokoluokka on sama.

Valitettavasti en tiedä minne puut menivät. Maanrakennusfirma vei ne mennessään. Selvitin puiden viemistä lähisahalle sekä kenttäsirkkelin tuomista tontille, mutta puumäärä oli niin pieni, että meidän budjetillamme kustannuksia olisi syntynyt liikaa.

Päästöjen lisäksi päätöksessä painaa moni tekijä

Tuloksiin vaikuttaa moni asia. Erityisen tärkeä on huomata, että rajasin tarkastelun vain rakentamisvaiheeseen. En ottanut mukaan rakennuksen käytön aikaa tai purkua.

Rakentamisen aikana vähiten päästöjä syntyy rakentamalla puurunkoinen talo. Betonilla on muita hyviä ominaisuuksia, kuten energiatehokkuus. Ihmisten hyvinvointiin vaikuttaa hyvä äänieristävyys.

Periaatteessa hirsi tai betoni ei vaatisi pintamateriaalia sisälle, tai ainakaan kipsilevyllä ei tarvitse päällystää kaikkia seinäpintoja, toisin kuin rankarunkoisessa talossa.

Meidän energiaratkaisumme on maalämpö, jota tukee oma aurinkosähkön tuotanto. Tästä syystä hieman huonompi energiatehokkuus, joka johtuu suurista ikkunapinnoista ja puurungosta suhteessa betoniin, ei tuota enää käytön aikana merkittäviä lisäkustannuksia.

Rakennuksen koko elinkaaren hiilipäästöt tosin ovat jonkin toisen blogin aihe.