Kuva: Niin & Näin
Tämä kirja olisi tavattoman helppo ohittaa hymähdyksellä. Öljy nimittäin tekee niin paljon työtä puolestamme, että kaksi filosofia on saanut runsaasti joutoaikaa ja käyttänyt sen saivarrellakseen, miten me öljyn koemme ja ei-koemme ja miten öljy meissä kokee omaa itseään.
Ei mennä kuitenkaan siitä, mistä aita on kaikkein matalin. Luppoaika ja vapaus ovat Aalto-yliopiston tutkijoiden Tere Vadénin ja Antti Salmisen mukaan osa sitä, miten me kaikki koemme öljyn. Tämä on yksi perusajatuksista heidän kirjassaan Energia ja kokemus: Öljy on vapauttanut ihmisen radikaalimmin kuin mikään muu aine aine. Ei LSD, viina tai antidepressantit vaan öljy.
Hauskaa, että filosofit löytävät peruskokemuksillemme näin kouriintuntuvan pohjan.
*
Salminen ja Vadén siteraavat nettikeskustelijan nerokasta argumenttia: ”ei auto välitä tuleeko bensa tankkiin Venäjältä vai jostain muualta”.
Niinhän se tietysti on. Mutta miksi auto vaikuttaa niin itsestään selvältä osalta elämäämme, vaikka bensan riittävyys on ollut 150-vuotinen, ohimenevä vaihe historiassa? Öljyä on muuallakin: muoveissa, ruoan viljelyssä, yhteiskunnan työnjaossa ja elinpiirimme koossa, mutta mitään näistä emme tajua öljyn tuotteiksi.
Kirjoittajien mukaan näin on siksi, että halvan öljyn aika on ollut riittävän pitkä. Olemme ensin unohtaneet ja sitten ”unohtaneet unohtaneemme”, niin kuin he laittamattomasti sanovat.
Vadénin ja Salmisen ajatuksia jatkaen voisi sanoa, että öljystä on ehtinyt tulla meille liikkumaton liikuttaja, joka saa nyt ja aina rahtilaivat kulkemaan meriä pitkin ja tonnikalat tupsahtamaan lähikauppaan. Tuo liikuttaja on nyt vain alkanut liikahdella rauhattomasti. Sen voima osoittaa ehtymisen merkkejä.
*
Energia ja kokemus ei ole kirja kaikille, koska se sisältää paitsi selkokielisiä ajatuksia, myös joka suuntaan laajenevia käsitteellisiä hetteiköitä, joissa suunnistaakseen olisi oltava kohtalaisen koulutettu filosofian alalla. Paremmin kuin minun, joka tein muinoin vain teoreettisen filosofian perusopinnot.
Silti kirja on oivallinen tapa syventää öljyn ymmärrystä, vaikkapa sen jälkeen, kun on lukenut aiemmin tässä blogissa mainitsemani teoksen Suomi öljyn jälkeen (Into 2013). Tuo toinen kirjahan oli peräti Tieto-Finlandia-kilpailun finaalissa.
Vadénin ja Salmisen mukaan öljy vapauttamisen lisäksi katkoo.
Polttomoottori ja öljy ovat repineet meidät irti kotipaikastamme ja tehneet New Yorkista tutumman kuin lähimetsästä. Öljy on katkonut siteemme siihen, mistä halko tulee hellaan ja hevonen saa käyttövoimansa. Se on työntänyt etäälle, vieraannuttanut ja hävittänyt pyhyyden kokemuksen.
Pyhyyden, tosiaan… Vadén ja Salminen päätyvät jostain syystä puhumaan aika paljon uskonnollisin käsittein. Filosofi Friedrich Nietzchen julistaman jumalan kuolemankin he panevat öljyn syyksi.
Auringon energia on pakkautunut öljyyn tiiviimmin kuin mihinkään muuhun maan päällä. Siksi sillä on voima, valtakunta ja kunnia.
*
Lukiessani muistin, että Paul Thomas Anderssonin raamatullisessa lännenelokuvassa There Will Be Blood ollaan öljylähteen äärellä. Toisen Irakin sodan tunnelmissa tehty länkkäri palaa teollisen öljytuotannon alkuaikoihin Yhdysvalloissa ja sisältää paljon pinnan alla kuplivaa sielutiedettä. Öljy esitetään siinä sotkevana ja pimeänä aineena, jonakin arvaamattomana, jota maa tihkuu jalkojen alta ja jonka hankkimiseksi moraali maan päällä on sotkettava hyvin huolellisesti. Öljy houkuttaa, mutta sitä ei saa esiin ilman ankaraa työtä. On kaivettava, hikoiltava ja rakennettava, väkivallalla murrettava vanha järjestys.
Kun öljy sitten räjähtää ilmoille, kuvastuu ihmisten kasvoilta yhtäaikainen riemu ja kauhu. On kutitettu suurta jättiläistä, joka herätessään paljastuu hirveän paljon suuremmaksi kuin on osattu kuvitella. Pyrkimys luonnon hallintaan osoittautuu heti onnistumisen hetkellä mahdottomaksi. Ihminen joutuu öljyn vietäväksi.
Nyt niukkuuden aikojen orastaessa ihmisten päät saattavat olla sen verran selkenemässä öljyhuuruista, että voimme miettiä, mitä seuraavaksi.
Vadénin ja Salmisen mukaan vanha. Öljyn korvaa kivihiili, joka on hyötysuhteeltaan toiseksi paras energianlähde. Mutta vanha korvaa nykyisen myös monessa muussa mielessä.
Miten öljyttömyyden paluun käsittäisi? Ehkä niin, että notkean modernin jälkeen tulee uusi kankea. Nurkkakuntaisuus lisääntyy joka merkityksessä, ja se mikä sinulla on, on yhä selvemmin toiselta pois. Energialla alkaa olla taas väliä. Takallesi ei ole sama, mistä halot siihen tulevat.