Olet kuullut, että Arktiksella porataan öljyä. Tämä kirja selittää, mistä siinä on kysymys.

Keväällä ilmestynyt Suomi öljyn jälkeen on kolmen öljyhuipusta kiinnostuneen miehen yhteisteos. Rauli Partanen luonnehtii itseään alan bloggariksi (kaikenhuippu.com), Harri Paloheimo tekee öljyhuipusta väitöskirjaa Aalto-yliopistoon, ja Heikki Waris on entinen nokialainen, joka on perustanut yhdessä Paloheimon kanssa tavarakimppakyytipalvelun nimeltä PiggyBaggy. Kaikki kolme ovat öljyhuippua tutkivat ASPO-järjestön Suomen osaston perustajia.

Miksi? Siksi, että he ovat päätelleet halvan öljyn loppuvan pian.

***

Arvaukset öljyhuipun ajankohdasta ovat menneet niin monta kertaa pieleen, että vaatii rohkeutta veikata. Silti juuri tänä vuonna on ilmestynyt kokonainen läjä kotimaisia tietokirjoja, jotka puhuvat öljyhuipusta. Tämä on ensimmäinen, jonka niistä luin. Jos sinä et ole vielä lukenut, lue, mutta älä ennen kuin minä ehdin hankkiutua eroon asuntolainastani ja sijoittaa roponi metsäpalstaan. Ei ole mukavaa, jos kaikki alkavat liikehtiä yhtä aikaa.

Syy aikeisiini on yksinkertainen: Kirjoittajien siteraamien järjestöjen ja yritysten (BP, IMF, EIA, IEA, ITPOES, BITRE, UGES, ASPO ja Bundeswehr) mukaan öljyhuippu on joko ohitettu jo, tai sitten se on nyt, tai koittaa parin vuoden kuluessa. Tämä tulee kirjoittajien varsin hyvin perustellun näkemyksen mukaan tekemään talouskasvusta yhä vaikeampaa ja lopulta mahdotonta. On todennäköistä, että myös me täällä Suomessa luisumme ”pakotettuun degrowthiin”.

Kirjoittajat eivät yritä maalailla kuvaa yhtäkkiä koittavasta pimeydestä, tai jääkaudesta, joka tulee rytisten kolmituntisen elokuvan aikana. He puhuvat parinkymmenen vuoden mittaisesta ”kuoppaisesta tasanteesta”, jonka aikana öljyntuotannon määrä ei kasva ja sen hyötysuhde koko ajan heikkenee, kunnes öljyn hankinta kuluttaa jo yhtä paljon energiaa kuin öljy sisältää. Tämän kuoppaisen tasanteen aikana voi hetkittäin viritä usko talouden kääntymisestä nousuun, kuitenkin niin, että yleinen suunta on laskeva. Taloutemme moottori on näet polttomoottori, eikä sitä voi vaihtaa päikseen minkään muun moottorin kanssa.

Suomalaisen kannalta voi olla vähän huolestuttavaa, että vähenevästä öljystä kilpailee kasvava joukko nousevia maita. Lisäksi Suomi hankkii öljynsä Venäjältä.

Tehtävä: keksi kolme suurta vientialaa, joiden tuotoilla kallistuva öljy maksetaan tulevaisuudessa venäläisille.

***

Ajankohtainen kysymys on tietysti se, miksi venäläinen Gazprom ja Shell haluavat nyt arktiselle alueelle.

Osittain toki siksi, että ilmastonmuutoksen myötä pohjoinen on vapautumassa jäästä. Toisaalta helpot öljylähteet on pumpattu pian Venäjälläkin, ja nyt on alettu kaapia taikinakulhon reunoja. Paitsi Venäjän öljybisneksiin liittyvät viimeaikaiset otsikot, myös toinen Irakin sota, vuonna 2010 tapahtunut Deepwater Horizon -tornin onnettomuus, Kanadan öljyhiekka, kaasun frakkaus ja muut tutut uutisaiheet alkavat tuntua kirjan lukijasta yhtäkkiä kovin loogisilta. Niiden pohjalla kulkee sama taustatarina halvan öljyn loppumisesta.

Yhdysvaltain energiaministeriön alainen EIA on yksi niistä tahoista, jotka ovat kirjoittajien mukaan arvioineet öljyhuipun koittaneen jo. EIA siirsi vuonna 2010 arviota ”tavanomaisen öljyn” tuotantohuipusta menneisyyteen, vuoteen 2006.

Tuolta vuodelta muistan sen, kun VR:n makasiinit paloivat Helsingissä. Sen sijaan en muista, että Suomessa olisi puhuttu öljyhuipusta.

***

Suomi öljyn jälkeen vaikutti ja lisäsi ymmärrystäni maailmasta. Sillä mittarilla se on hyvä kirja, eikä muunlainen tietokirja voi hyvä ollakaan. Täytyy kuitenkin tehdä sellainen varaus, että sisällöllisten vastaväitteiden tekemiseen sivistykseni ei riittänyt.

Toinen varaus on, että olen armollinen lukija. En jätä koskaan kirjaa kesken vaan tavaan sen uskollisesti alusta loppuun. Suomi öljyn jälkeen vaikuttaisi syntyneet paljolti Rauli Partasen blogissa, tai siten, että kirjoittajat ovat jakaneet toisilleen muutaman sivun mittaisia kirjoitusnakkeja. Tämä on johtanut lyhyisiin lukuihin ja kirjan mitassa sirpaleisuuteen. Täytyy jaksaa koota, että saa koko kuvan näkyviin. Toistolta ei vältytä.

Kirjaa lukiessani Aalto-yliopiston tutkija, filosofi Tere Vadén tweettasi: ”On This Day In History Crude Oil Has Never Been More Expensive”. Seuraavaksi luen hänen ja Antti Salmisen kirjoittaman kirjan Energia ja kokemus (Niin & Näin 2013). Sekin käsittelee halvan öljyn loppua.

Ps. Kirjan voi hankkia kirjastosta tai täältä.

arktissuomi öljyn jälkeenöljy

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!