Lounaisrannikolle ruska saapuu noin kuukauden pohjoisinta Suomea myöhemmin. Ruska on etelässä erilainen, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen. Lounais-Suomi kuuluu hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen, ja lehtipuiden määrä ja kirjo on huomattava. Se antaa oman erityispiirteensä syksyn väriloistolle. Lounaisrannikolla ja -saaristossa värien ilotulitus on parhaimmillaan hieman syksystä riippuen lokakuun alkupuolelta kuun puoliväliin.
Se alkaa maaruskana, aivan kuten Lapissakin. Kasvien juuret imevät sisuksiinsa vihreän sävyjä varvuista. Juolukasta esiin tulee hailakammat ja violettiin vivahtavat mattasävyt. Mustikka huutaa huomiota kirkuvan punaisena. Vielä voi löytää syötäväksi kelpaavia marjoja!
Rahkasammalet kirjovat mättäille vahvoja oranssin ja punaisen sävyjä. Sarat ja heinät vaihtavat värinsä auringonkeltaiseen.
Maasta syksyn värit kiipeävät pikkuhiljaa puiden lehtiin. Pihlajassa on jo aavistus kellertävää, mutta väriä tuo oksilla riippuva punainen marjasato. Tilhet eivät ole ehtineet vielä etelään ravinnon perässä.
Vuoden ensimmäinen pakkasyön jättää jälkensä erityisesti koivuihin. Ne pukeutuvat melkein yhdessä yössä kultaiseen viittaan, ja muuttavat kertaheitolla tasaisen vihreän metsämaiseman kirjavaksi.
Ruska on myös hiipinyt saarille. Lähes pelkästään haavasta koostuva metsikkö muodostaa saarelle leimuavan irokeesin. Sininen taivas ja sininen meri tarjoavat voimakkaan värikontrastin keltaiselle ja oranssille.
Saarnien lehdistä valuu kirkkaanvihreä väri sateiden myötä pois, jättäen jäljelle hailakan keltaisen. Myös tammi viettää ruskaa huomattavasti hillitymmin.
Vaahterat vievät ehdottoman voiton värikirjossa, sillä lehdet hehkuvat häpeilemättä voimakkaissa purppuran, punaisen, oranssin ja keltaisen väreissä. Kulttuuriympäristöissä vaahterat ovat erityisen näyttäviä. Todellista väriterapiaa ennen marraskuun mietoja harmaan sävyjä!