Elokuisen kesäpäivän kääntyessä illaksi lipuvat melojat kajakkeineen syrjäisen ulkosaaren rantaan. Hetkessä rantakallioita täplittivät jo värikkäät teltat. Joukko kerääntyi vielä iltamyöhällä ihailemaan Perseidien tähdenlentoja. Ne näkyivät hienosti: Kaukana mantereelta on taivaankannen täyttävää valosaastetta vain vähän – korkeintaan Utön majakka vilkauttaa valoaan kaukaisuudessa aika ajoin.

Melojat rantautuivat illansuussa kaukaiseen ulkosaareen. Kuva: Heidi Arponen.

Ulkosaarten rannoilla on sen sijaan aivan toisenlaista sinne kuulumatonta jätettä. Uloin saaristomme on toinen toistaan kauniimpien saarten ja luotojen mosaiikki. Tarkempi vilkaisu jalkojen juureen paljastaa rannan kasvillisuuden ja aallokon pyöreiksi hiomien rantakivien väleistä pilkottavan värikkään roskasilpun.

Ajan saatossa rantapoukamaan on kerrostunut kaikenlaista meren tuomaa jätettä. Kuva: Heidi Arponen.

Viime kesänä Rannikko-LIFE -hankkeessa toteutettiin vapaaehtoisvoimin roskienkeruutalkoot Saaristomeren kansallispuiston lintujen- ja hylkeidensuojelualueella, missä muutoin on ympärivuotinen liikkumiskielto. Alueelle on vuosikymmenien aikana ajelehtinut paljon kaikenlaista saaristoluontoon kuulumatonta roskaa ja roinaa. Ulkosaariston luonnonsuojelualueiden kaukaiset rannat ovat vaikeita ja työläitä puhdistaa rantaroskista. Joukko kokeneita merimelojia paikallisesta melontaseurasta innostui lähtemään mukaan kokeilemaan, miten rantaroskien siivoaminen pieniltä saarilta ja luodoilta sujuisi kajakkien avulla. Äänettömästi ja notkeasti veden pinnalla etenevät kajakit osoittautuivat oivalliseksi tavaksi liikkua herkässä ja haasteellisessa ulkosaaristoluonnossa.

Video: Saarten ja luotojen rannoilta löytyi kaikenlaista meren tuomaa roinaa, jopa suuri kallionkoloon juuttunut kalastusverkko poijuineen. Siinä olikin irroittamista! Kuvaus ja editointi: Heidi Arponen.

Yhtä sulavasti kuin olivat edellisiltana saapuneet, melojat suuntasivat aamulla kohti läheisiä saaria ja luotoja. Heillä oli mukanaan eri värisiä jätesäkkejä ja suojakäsineet terävien jätteiden ja erityisesti kivenkoloissa asustelevien käärmeiden varalta. Melojat kiersivät tarkkaan saarten rannat ja noukkivat jätesäkkeihin kaikki löytämänsä roskat. Ja niitähän löytyi; yksi säkki täyttyi keskimäärin joka 50. metri!

Talkoolaiset valmistautumassa lähtöön kohti lähisaaria ja päivän siivousurakkaa. Kuva: Heidi Arponen.

Asumattomalle ulkosaariston luonnonsuojelualueelle kelluu roskia mereltä. Vaikka rannoilta löytyi talkoissa kaikenlaisia muovisia, puusta, metallisia ja lasisia esineitä, rantaroska paljasti monessa tapauksessa lähteensä. Rannoilla lojuu kalastuksesta peräisin olevia verkkoja, poijuja, siimoja ja naruja. Merenkulusta kertovat mm. kansilta huuhtoutuneet köydet, työkengät, kypärät ja muut miehistön käyttötavarat. Vapaa-ajan veneily jättää jälkeensä varsin paljon pulloja ja tölkkejä. Rakennus- ja eristemateriaalit, maalipurkit, nippusiteet ja muut muovinkappaleet ovat nekin peräisin ihmistoiminnasta, esimerkiksi rantarakentamisen jäljiltä.

Kertakäyttöiset muovipullot osoittautuivat kaikkein yleisimmiksi roskiksi ulkosaariston rannoilla. Kuva: Mia Lehtinen.

Vastoin kaikkia fysiikan lakeja, myös suuria ja raskaita esineitä ajautuu saarten rannoille. Rannoille kelluvat jääkaapit, pakastimet ja elektroniset laitteet kertovat tarinaansa välinpitämättömyydestä ja elektroniikkaromun kierrätyksen puutteista satamissa. Matkustaja-alusten reittien läheisyys paljastuu suojelualueen saarten rannoilla mm. lukuisina pallomeripalloina ja tyhjinä muovipulloina. Onpa joskus baarijakkarakin lähtenyt laidan yli ja päätynyt jäiden kuljettamana herkän suojelualueen rantaan.

Osa roinasta on vuosikymmeniä vanhaa ja osin jo hautautunut rannan ruovikkovallien alle. Merta on ennen pidetty pohjattomana jätteidenhävitysalueena, jonka syövereihin on annettu aikojen saatossa hautautua kaikenlaista uppoavaa jätettä. Veneilijöitäkin neuvottiin vuosikymmeniä sitten upottamaan veneretken roskat muovipussissa meren pohjaan! Asenteiden ja lainsäädännön muuttuminen on vähentänyt jätteen heittämistä mereen. Toisaalta taas kulutuksen, erityisesti muovinkulutuksen lisääntyminen näkyy kelluvan roskan lisääntymisenä merialueillakin.

Kaikkea meren tuomaa ei käsivoimin saanut siivottua pois rannoilta. Kuva: Heidi Arponen.

Rantaroskien kerääminen on usein sorminäppäryyttä ja kärsivällisyyttä vaativaa pienten muovinkappaleiden keräilyä kasvillisuuden ja rantakivien seasta. Kun rannassa lojuvaan muovipurtiloon tarttuu kiinni, se hajoaa usein sormissa pieneksi muovisilpuksi. Auringon UV-säteily haurastuttaa muovimateriaaleja ja tekee vaikeaksi paitsi niiden keräämisen, myös kerättyjen roskien kierrätyksen. Likaisesta, haurastuneesta muoviesineestä on lähes mahdoton päätellä sen alkuperäistä materiaalia. Siksi kaikki muovimateriaali päädyttiin talkoissa keräämään polttokelpoisen jätteen säkkeihin. Lasille, metallille ja vaaralliselle jätteelle, kuten epämääräisille maali- ja kemikaalipurkeille, oli oman väriset säkkinsä.

Video: Metsähallituksen meritiimiläiset kävivät hakemassa melojien täyteen keräämät  jätesäkit ja muut rantaroskat pois saarilta. Videosta näet yhden päivän rantojen siivoamisen huikeat tulokset. Kuvaus ja editointi: Kevin O’Brien.

Kaikki löytynyt jäte lajiteltiin eri värisiin jätesäkkeihin jo keruupaikoilla. Roskasäkit kuljetettiin mantereelle kierrätettäväksi ja hävitettäväksi asianmukaisesti. Kuva: Heidi Arponen.

Kuva: Heidi Arponen.

Kivenkolossa pullo näytti aivan tavalliselta tyhjältä muovipullolta, joita ulkosaariston rannoille on ajautunut mereltä vuosikymmenten saatossa lukemattomia määriä. Mutta tämä rantaroskapa kätki sisälleen yllätyksen! Kuluneesta muovipullosta paljastui haalistunut kirje, jonka teksti oli luettavissa enää paperiin painuneista kynänjäljistä. Viestin lähettäjinä luki salaperäisesti ”Mormor och Don Diego” sekä yhteydenottopyyntö pullopostin löytäjälle. Oliko pulloposti seilannut peräti Ruotsista saakka? Milloin se oli lähetetty? Ja kuka oli salaperäinen Don Diego? Yllättävä löytö oli paitsi riemastuttava tervehdys menneisyydestä, myös konkreettinen osoitus siitä, miten kauas kelluva muoviroska voikaan päätyä ja miten kauan se säilyy kallionkolossa. Muovi- ja lasipullot kun ovat saaristoluontoon kuulumattomia roskia, oli niissä postia sisällä tai ei.

Seuraavalla viikolla saapui sähköpostissa vastaus ilahtuneelta isoäidiltä. Hän kertoi lähettäneensä pullopostin matkaan 9 vuotta sitten Gotlannista lapsenlapsensa Diegon kanssa. Pulloposti oli siis ollut matkalla kauan ja seilannut Itämeren halki ainakin 300 km matkan! Saaristomeren ulkosaaren rannassa se oli odottanut löytäjiään ties kuinka kauan, ennen kuin vapaaehtoiset roskienkerääjät saapuivat ympärivuotisen liikkumiskiellon piirissä olevalle luonnonsuojelualueelle.

Rannalta löytyneen haalistuneen pullopostiviestin lukeminen vaati melkein salapoliisin taitoja. Kuva: Heidi Arponen.

Roskat ovat muutakin kuin esteettinen haitta rannoillamme. Maailman merillä muoviroskat uhkaavat meriekosysteemien toimintaa, ja meriroskia pidetään merkittävänä ongelmana myös Itämeren meriluonnon kannalta. Meidän kotoisilla rannoillammekin merilintujen tiedetään rakentavan pesiään muoviroskasta. Linnuille ja merinisäkkäille, kuten hylkeille, muoviroskan syöminen voi olla kohtalokasta: muovia syönyt eläin saattaa nääntyä nälkään muovin täyttäessä sen vatsan ruuan sijaan.

Kuva: Heidi Arponen.

Rantojen muoviroska jauhautuu aallokon ja auringon säteilyn voimasta aina vain pienemmiksi muovihitusiksi. Hienoksi jauhautunutta mikromuovia päätyy koko ravintoketjuun aina planktonista simpukoihin, kaloihin ja niitä syöviin lintuihin ja hylkeisiin asti. Lopulta myös meihin ihmisiin, jopa luottokortillisen verran viikossa.  Vaikka suurin osa mikromuovista päätyy mereen maalta jätevesien mukana, muoviroskien poistaminen rannoilta vähentää kuitenkin tehokkaasti mikromuovin päätymistä mereen.

Yksi ulkosaariston haasteista on nopeasti vaihtuva sää. Sen tietävät niin me merellä työskentelevät biologit kuin merimelojatkin. Nousevan tuulen vuoksi me siirryimme seuraavaksi päiväksi Jurmoon, etteivät melojat olisi jääneet yhteysaluksen kyydistä kotimatkallaan. Jurmossakaan melojat eivät lepäilleet laakereillaan, vaan he riensivät reippaina siivoamaan saaren länsipäädyn luonnonsuojelualueen rantoja mereltä ajelehtineista roskista!

Roskien kerääminen jatkui Jurmon rantanummilla. Kevyet muoviroskat kierivät helposti tuulen mukana matalan katajikon alle piiloon, joten jokainen rannan sopukka täytyi käydä huolella läpi. Kuva: Tea Ahjosaari.

Ulkosaariston rantojen siivoamista jatketaan tänä vuonna käyntiin pyörähtäneessä Meri-IP LIFE Biodiversea -hankkeessa, jota Metsähallitus luotsaa. Hankkeessa on aikomus siivota merikansallispuistojen rantoja vapaaehtoisvoimin sekä yhdessä eri yhteistyötahojen kanssa Saaristomerellä ja Itäisellä Suomenlahdella. Hankkeessa tavoitteena on roskien keräämisen lisäksi mm. kehittää menetelmiä roskaantuneiden rantojen paikallistamiseen, rantaroskien kierrätyksen tehostamiseen ja uudelleen roskaantumisen seurantaan. Hankkeessa tutkitaan myös meriroskien vaikutusta lintuihin.

Eikä mikään estä luomasta omaa pienimuotoista rantaroskien keruutempausta seuraavalla saaristoretkellä. Merenrantojen ihailun lomassa voi noukkia jätesäkin täyteen rantaroskia ja toimittaa sen asianmukaisesti jätteenkeräykseen. Meriluonto kiittää!

Saaristomeren Melojien blogipostauksen ulkosaariston roskatalkoista löydät täältä.

Video: Saaristomeren pienipiirteinen ulkosaaristoalue valittiin roskatempauksen kohteeksi. Suojelualue on ollut ympärivuotisessa liikkumiskiellossa jo 1960-luvun loppupuolelta lähtien ja on nykyään osa Saaristomeren kansallispuistoa. Kuvaus: Heidi Arponen, editointi Kevin O’Brien.