Valtion luonnonmetsiä on kartoitettu vapaaehtoisvoimin jo pitkään. Vuosina 2019–2020 kartoitustyötä rahoittivat luonnonsuojelujärjestöt ja erilaiset säätiöt, ja vuodesta 2021 lähtien rahoittajana on ollut Koneen Säätiö. Luonnoltaan arvokkaita metsiä on etsitty etelästä pohjoiseen, ja työ pyritään samaan loppuun ensi syksyyn mennessä. Kesken on vielä noin 30 000 hehtaarin selvitys Pohjois-Lapissa.
Luonnonmetsä-työryhmä on nyt julkaissut loppuraporttinsa. Kohteita on esitelty aiemmin jo kahdessa raportissa sekä työryhmän twitter-tilillä. Kaikki kolme raporttia voi ladata täältä. Samalta sivustolta pääsee tutkimaan myös karttoja sekä metsistä otettuja kuvia.
Arvokasta vanhaa metsää on löytynyt yhteensä noin 58 300 hehtaaria, ja kohteita on 1400.
”Tämä on noin 1,4 % valtion talouskäytössä olevasta metsä- ja kitumaan pinta-alasta, mutta sisältää myös joutomaita”, raportissa huomautetaan. Metsämaata rajauksissa on arviolta 45–50 000 hehtaaria.
Helsingin Sanomien artikkelissa 26.4. todetaan: ”Määrää voi suhteuttaa vaikkapa Suomen kansallisen monimuotoisuusstrategian luonnoksessa olevaan ehdotukseen, jonka mukaan metsämaata pitäisi suojella lisää 630 000 hehtaaria, jotta Suomessa metsämaasta saataisiin suojeltua 10 prosenttia. Strategialuonnoksen mukaan lisäsuojelusta 500 000 toteutettaisiin valtion mailla. Kartoittajien löytämät arvometsät olisivat siis vasta runsas kymmenesosa tästä.”
Vanhojen luonnonmetsien hupenemisesta ja metsälajien ahdingosta on puhuttu vuositolkulla, mutta viranomaiset eivät ole saaneet aikaan arvometsien systemaattista inventointia edes valtion omilla mailla. Helsingin Sanomien artikkelissa Ari Aalto, yksi Luonnonmetsä-työryhmän kartoittajista, sanookin: ”Jonkunhan tämä piti tehdä, kun ei tätä valtio ole tehnyt. Näin ristiriitaa siinä, että Metsähallitus toisteli, ettei tällaisia metsiä enää valtiolla ole tai ainakaan arvokkaita kohteita ei hakata, mutta maastossa näin ihan muuta.”
Esimerkiksi Suomen Kuvalehden artikkelissa 1.2.2021 Metsähallituksen Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula toteaa, että ”olemme kammanneet metsämme moneen kertaan”. Hänen mukaansa ”jäljellä ei ole laajoja, yhtenäisiä suojelun arvoisia alueita, mutta pienalaisia kohteita löytyy.”
Metsähallituksen talouspuolen kyvyttömyys löytää suojeltavia metsäkohteita näkyi myös helmikuussa, kun julkistettiin 30 000 hehtaarin valtion maiden suojelupaketti. Se koottiin pääosin Metsähallituksen ehdottamista kohteista ja sitä hurrattiin metsien suojeluna. Mutta kuten Luonnonmetsä-työryhmän raportissa todetaan, tarkemman analyysin jälkeen selviää, että mukana on runsaasti alueita, jotka koostuvat metsätaloudellisesti joutomaiksi luokiteltavista avosoista tai lähes puuttomista kitumaista. Kaiken lisäksi pakettiin sisältyi jo suojelun piirissä olleita alueita, jotka suojeltiin siis toiseen kertaan.
Raportin mukaan aidosti uutta arvokkaiden metsäkohteiden suojelua oli noin 2500 ha eli 8 prosenttia paketin kokonaispinta-alasta.
Kuvaava esimerkki Metsähallituksen laatimasta suojelurajauksesta on Rovaniemen Käyrästunturi, missä keskityttiin suojelemaan lähinnä suota. Jostakin syystä Metsähallituksen kampa ei löytänyt Käyrästunturin hienoa yli 500 hehtaarin männikköä, jonka Luonnonmetsä-työryhmä raportissaan esittelee.
Metsähallitus kehtasi torpedoida jopa Etelä-Suomesta suojeluun tarjotut kaksi arvokasta metsäaluetta, jotka sijaitsevat Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistojen välissä ja olisivat siten myös tärkeitä ekologisia käytäviä. Ja koko ajan murehditaan nimenomaan Etelä-Suomen arvometsien vähyyttä!
Myös Tiilikkajärven kansallispuiston laajennukseen Metsähallitus yritti puuttua ja heivata sieltäkin pois metsäisiä alueita. Ei voi olla miettimättä, voiko näin aktiivinen ja suorastaan aggressiivinen suojeluvastaisuus perustua enää vain työn velvoitteisiin vai olisiko mukana myös henkilökohtaista intoa.
Suojelematonta metsää Kuhmon Teerisuo-Lososuon suojelualueen tuntumassa. Ylempi kuva samasta metsästä.
Mitä toimenpiteitä metsien suojelun suhteen on sitten odotettavissa?
23.4. Helsingin Sanomissa uutisoitiin siitä, EU:n biodiversiteettistrategian mukaan kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset ja vanhat metsät tulee suojella tiukasti. Sen vuoksi Suomessa on alettu laatia vanhan metsän määritelmiä ja kynnysarvoja. Samalla laaditaan ohjeet maastokartoituksiin.
Tehtävä on annettu Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen asiantuntijoista koostuvalle työryhmälle, ja valmista pitäisi tulla vuoden loppuun mennessä. EU:n aikataulun mukaan metsät pitäisi olla kartoitettuina vuonna 2025, ja tiukasti suojeltuina vuonna 2029.
HS:n artikkelin mukaan valtionmetsät kartoittaa Metsähallitus.
Tämä kaikki kuulostaa pahaenteiseltä.
Jos suojelua yhä vain vitkutellaan – jopa useita vuosia – Metsähallitus ehtii siinä ajassa hakata vaikka mitä. Käytännössä Metsähallitukselle myönnetään lupa korvaamattomien luontoarvojen tuhoamiseen. On myös käsittämätöntä, jos kaiken tämän jälkeen metsien kartoitus ja suojeltavien kohteiden valinta annetaan Metsähallituksen talouspuolen tehtäväksi. Johan se on ilmoittanut kaiken ”moneen kertaan kammanneensa” eikä ole mitään löytänyt.
Entä sitten vanhojen luonnonmetsien määrittely? Onko tarkoitus laatia niin tiukat kriteerit, että vain ani harva metsä voi ne täyttää? Tämähän oli metsäalan toimijoiden oman PEFC-sertifikaatin uusimman päivityksen strategia – säästettävien kohteiden pitää olla luonnonarvoiltaan niin ihmeellisiä, ettei sellaisia metsiä ole olemassakaan.
Luonnonmetsä-työryhmä koostuu metsäkartoittajien huippuosaajista, jotka ovat tehneet valtavan työn. Suomen eteläpuoliskossa he ottivat kartoituksen lähtökohdaksi metsien monimuotoisuusohjelma METSO:n kriteerit, joista he valitsivat parhaat eli I- ja II-kriteeriluokkien kohteet. METSO-alueen pohjoispuolella käytetyt luonnonmetsäkriteerit olivat puolestaan huomattavasti METSO-aluetta tiukemmat. Tämän työn tulokset ovat nyt vapaasti tarjolla ympäristöviranomaisten ja päättäjien käytettäviksi. Vitkutteluun ei ole enää mitään perusteita; arvokohteet tiedetään ja kiire on kova.
Suomen luonnonsuojeluliiton monimuotoisuusasiantuntija Liisa Toopakka toteaakin: “Usein unohdetaan, että Suomi on jo nyt sitoutunut suojelemaan viipymättä ne metsät, joiden oletetaan täyttävän EU:n biodiversiteettistrategian asettamat vanhojen metsien kriteerit. Tässä niitä olisi nyt tarjolla. Tuleva pääministeripuolue kokoomus on ennen vaaleja sitoutunut näiden metsien suojeluun – seuraavan hallituksen on tehtävä siitä viipymättä päätös.”
Suojelematonta metsää Hiidenportin kansallispuiston länsipuolelta.