Ulkona on viimein kunnon pakkanen ja aurinko on laskemassa kirkkaan talvipäivän jälkeen. Kuljen Helsingin keskustan ihmisvilinässä pahimpaan ruuhka-aikaan. Ajattelin käväistä sademetsässä.

Kino Engel on ottanut ohjelmistoonsa uuden ja kiehtovan luontoelokuvan Sademetsän tarina. Elokuvassa mietitään elämää puiden ja metsän näkökulmasta – palataan juurille. Massiiviset puut ovat ikivanhoja ja nokkelia. Ne hipovat pilviä ilman kiireitä, antavat elämälle suojaa ja käyvät keskusteluja tuoksuillaan. Elokuvan mukaan puut osaavat myös viestiä janoisuutensa pilville ja kutsua sadetta. Puiden kieli on kemia.

Isot koneet voivat kaataa hetkessä valtavia läänejä viidakkoa. Ekosysteemit tuhoutuvat ja muutokset ovat ihmisen näkökulmasta peruuttamattomia. Oikeasti sademetsä pystyy uusiutumaan. Se tosin kestää 700–800 vuotta ja edellyttää, että metsälle annetaan työrauha. Ihmisille tuntuu valitettavasti olevan aikamoinen haaste pysyä metsistä erossa.

Rapistelen vaivihkaa leffaeväitäni. Alan miettiä, että osa kuivatuista hedelmistänikin voi olla peräisin yllättävän läheltä kuvauspaikkaa, jostain sademetsän laitamilta. Toivon, etten ole vienyt kuvan apinoiden ja perhosten ruokia. Ajatus tuntuu inhottavalta.

Sademetsä esitellään elokuvassa yhtenä valtavana ja mystisenä olentona, jonka ruumiinosia ja elämänvaiheita edustaa iso kasa tasapainon löytäneitä lajeja. Vähemmilläkin efekteillä ja tehosteilla olisi asia tullut selväksi, mutta elokuva oli ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Lopputekstit pyörivät ja kerrospukeutuminen voi alkaa. Sademetsässä käynyt salillinen ihmisiä purkautuu takaisin jäiseen betoniviidakkoon.

Sademetsän tarinan trailerin voit kaydä katsomassa täältä.

Elokuvan voi käydä katsomassa esimerkiksi Finnkinon teatterissa tai Kino Engelissä.