Suomen eteläisin kalliomaalaus sijaitsee läntisellä Uudellamaalla, Raaseporin Lammasjärvellä. Se sijaitsee järven pohjoisosissa, aivan rannassa, ylikaltevalla kallioseinämällä. Paikallinen muusikko Sami Wirkkala löysi maalaukset sattumalta sup-lautaillessaan järvellä elokuussa 2016. Viime syyskuussa museovirasto ja Länsi-Uudenmaan maankuntamuseo tekivät paikalle tarkastuskäynnin ja sen jälkeen tiedottivat löydöstä.

Talvi on mitä parhainta aikaa kalliomaalausten bongailuun. Kun järvi on jäässä, maalauksia pääsee ihailemaan lähietäisyydeltä ilman venettäkin. Päätin lähteä katsomaan Lammasjärven maalauksia, sillä en ole aikaisemmin nähnyt kalliomaalauksia missään.

Retkisää aurinkoisena ja tyynenä talvipäivänä on mitä parhain. Lammasjärvellä on aivan hiljaista. Jäällä on riittänyt kulkijoita, siellä risteilee jäniksen jälkiä ja järven pohjoispäähän menee polku. Muitakin muinaisista maalauksista kiinnostuneita on siis käynyt paikalla.

Maalaukset sijaitsevat järven pohjoisosissa itärannan ylikaltevalla jyrkänteellä. Kuva: Riikka Kaartinen

 
Kauempaa katsottuna maalaukset näkyvät epämääräisinä punaisina laikkuina, joita on noin kymmenkunta reilun neliömetrin alalla. Jälkeenpäin on arveltu, että ne tehtiin sekoittamalla punamultaan verta, linnunmunaa tai rasvaa. Ajan myötä kalliosta maaliin liuennut piioksidikerros on konservoinut maalauksen.

Maalausten paikka rannan seinämällä on tyypillinen suomalaisille kalliomaalauksille. Ylikalteva seinämä muodostaa lipan, jonka ansiosta maalaukset ovat säilyneet. Järvi loi myös symbolisen elementin maalaukselle. Veden alla oli alinen kuolleiden maailma, ja pystysuora kallioseinä kuvasi tätä hetkeä.

Teokset ovat haalistuneita ja osittain vaalean valuman peitossa. Hetken silmäilyn jälkeen ensimmäisenä erottuu pienehkö hirvi, ja sen yläpuolella hieman epäselvä kädenjälki.

Maalaukset ovat kivikauden kampakeraamiselta jaksolta, joka oli 5100–2500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Tuomo Kesäläisen ja Aimo Kejosen hieno kirja Suomen luonnon pyhät paikat kertoo, että hirvet olivat yleisin aihe muinaisille maalareille. Hirvi oli tärkeä saaliseläin, mutta se merkitsi myös maailmankaikkeuden keskusta. Kuten nämäkin kaksi pienempää hirvet, Suomen kaikki kallioihin maalatut hirvet olivat yhtä lukuun ottamatta sarvettomia naaraita. Ikivanhojen haalistuneiden maalausten tulkinta ei tosin ole helppoa. Lammasjärven maalauksissakin on suuri eläin, joka hyvin voisi olla kruunupäinen uroshirvi.

Myös sillä, mihin suuntaan hirvi katsoo, on vertauskuvallinen merkitys. Itään, auringon nousuun katsovat hirvet ovat läsnä elävien maailmassa, mutta länteen katsovat kurkottavat aliseen maailmaan, jonne kuolleet matkasivat hirvenpäisellä veneellä. Lammasjärven hirvet ovat itärannan jyrkänteellä, joka kulkee suurin piirtein pohjoisesta etelään. Hirvien turvat suuntaavat jonnekin pohjoiseen tai luoteeseen.

Mitäköhän se merkitsee? Jään miettimään onko maalareiden suuntavaisto ehkä pilvisenä päivänä pettänyt, vai ovatko nämä kuitenkin tulkittavissa länteen päin katsoviksi?

Yhtäkkiä jäähän paukahtaa railo, joka säpsäyttää minut takaisin tähän maailmaan. Ihastelen vielä hetken kalliojyrkänteiden jääpuikkokaltereita, kunnes suuntaan sukseni kohti järven etelärantaa.

Vinkki!

Valokuvaaja Ismo Luukkonen on kuvannut suomalaisia kalliomaalauksia nettisivuilleen, myös Lammasjärven maalaukset.
Museoviraston muinaisjäännerekisteristä pääset katsomaan kotikuntasi löytöjä.