Mikäs kumma tuo on. Lyhyehkö käyrä nokka. Aika iso. Kurjenpoikanenko? Ei sentään, vaikka olemuksessa on jotakin samaa. Nuori, mutta melkein täyskasvuinen kuovi, Euroopan suurin kahlaaja, tuo pikku yllätyksen, sen nokka on niin paljon lyhyempi kuin aikuisen. Nyt nämäkin kuovit talvehtivat Länsi-Euroopan rannikolla.
Nuori kuovi kävelee kohti eikä huomaa minua. Kuvat: Samuli Haapasalo
42/2023
Kuovin poikaset ovat varsin taitavia pysymään piilossa, varsinkin vastakuoriutuneina se on tärkeä taito. Koiras seuraa niitä sopivalta etäisyydeltä. Naaras on arvattavasti lähtenyt jo muuttomatkalle.
Nuoret kuovit ovat koreita. Vielä huomaa puvussa hieman poikasuntuvaa. Kuoveilla on hyvä niitty ruokailla. Ne eivät huomaa minua, vaan kävelevät kohti. Kuovin poikaset nokkivat tiuhaan maahan ja nappaavat syötävää. Vaikka poikaset jo lähestyvät vanhempiensa kokoa, niiden nokka on vielä kaukana aikuisen kuovin nokan pituudesta, varsinkin naaraan, jonka nokka on koiraan nokkaa selvästi pitempi.
Kuovin näkee ja kuulee niityltään, joissa se alinomaan kuuluttaa omaa nimeään tai varoittelee napakasti. Kuovin suosituimmat pesäpaikat ovat kesantopellot ja -niityt sekä rantaluhdat. Mutta nuoria poikasia näkee aika harvoin. Poikasten onkin syytä olla taitavia piiloutumaan, sillä avoimessa maastossa on monta vaaraa, maalta ja ilmasta.