Linnut ovat aloittaneet konserttinsa ja ilmassa on se ihana tuulahdus keväästä, joka tuoksuu paremmalta kuin mikään! Talvi oli oudon leuto ja tätä kirjoittaessa vaikuttaa siltä, että kevätkin olisi tulossa hyvissä ajoin. Toivottavasti ei ainakaan tule kolmea takatalvea, kuten viime vuonna. Silloin saimme viimeisen lumisateen vielä vapun tienoilla, enkä koskaan ole nähnyt samaan aikaan niin paljon punarintoja, kuin mitä meille silloin pyrähti! Sulana pysyneet kohopenkkimme taisivat olla elintärkeä juttu aika monelle lintuselle myöhäisten kinosten keskellä. 

Nokkosta ja vuohenputkea

Tänä vuonna ensimmäiset nokkoset ovat lähteneet kurkkimaan kohopenkistä jo maaliskuun alkupuolella. Vuohenputkea varmasti myös, sillä nämä kaverukset nousevat ensimmäisinä. Me syömme talvella paljon hapatettuja ja muuten säilöttyjä elintarvikkeita sekä hyvin säilyviä juureksia ja hedelmiä enemmän kuin muuta tuoretta vihreää. Siksikin on aina hieno kevään hetki maistella näitä ensimmäisiä kevään villejä herkkuja ja vitamiinipommeja! Ensimmäiset vuohenputket menee suoraan puskasta suuhun.

Kevään mittaan käydään Villissä puutarhassa läpi erilaisia villejä vihanneksia, niin pääset niiden makuun. Kasvien tunnistaminen sataprosenttisesti oikein on tietenkin tosi tärkeää, sillä luonnossa kasvaa paljon myös kaikenlaista meille myrkyllistä.

Nämä nokkoset ja vuohenputket eivät sentään ole vielä tältä keväältä! Mukana myös koiranputki. Hyvä villivihannes sekin, mutta aloittelijan vaikeampi tunnistaa.

Maaliskuussa on aika alkaa kylvää taimia uutta satokautta varten

Kaikkein parasta taimimultaa saat omasta lehtikompostista. Siihen voi lisätä jotakin karkeaa ainesta, kuten hiekkaa tai kivituhkaa edistämään veden läpäisevyyttä. Meillä on matokomposti, joten lisäämme myös sitä taimimultaseokseen, jotta saamme enemmän erilaisia pieneliöitä ja ravinteita taimien kasvun tueksi. Myös bokashimultaa voi käyttää taimimultana tai lisätä mukaan seokseen. Kaupan kylvömullat ovat useimmiten yhdistelmä muun muassa turvetta, sammalta ja broilerinlantaa. Siksi sitä kannattaa käyttää mahdollisimman vähän tai boostata sitä omilla aineksilla.

Taimien kasvatus on alkanut jo talvella siitä, kun olemme tilanneet lisää siemeniä. Haluamme tukea pieniä, laadukkaita siementuottajia. Esimerkiksi Maatiainen ry tekee tärkeää työtä, sillä se pitää yllä meidän pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvien maatiaislajikkeiden kantoja. Siemenpusseissa myös usein kerrotaan, milloin taimien esikasvatus aloitetaan, jos sille ylipäänsä on tarvetta. Pyrimme joka vuosi ottamaan talteen entistä enemmän omia siemeniä. Vaikkapa kehäkukasta on helppo aloittaa oman siemenpankin kasvattaminen.

Kosteutta, valoa ja lämpöä

Yksi hyväksi havaittu kasvatusastia on ns. dynopakkaus, joista suurkeittiöt yleensä haluavat päästä eroon. Näihin tai vastaaviin mahtuu paljon siemeniä itämään. Kun ne ovat kasvaneet, siirrämme eli koulimme pikkutaimet omiin ruukkuihinsa, tai esimerkiksi maitopurkkeihin, joista voi askarrella kasvatusruukkuja. Kullekin kasville sopiva kylvösyvyys vaihtelee. Jotkut kasvit, kuten samettikukat, jätetään mullan pinnalle, koska ne itävät valossa!

Suurin osa siemenistä itää mullan alla pimeässä, mutta mikään siemen ei idä ilman vettä. Kylvökset täytyisi siis muistaa kastella säännöllisesti niin että multa ei pääse pahasti kuivumaan. Kasvatusastioiden päälle voi laittaa muovin tai pahvin tai vastaavan, joka estää kosteuden haihtumista.

Itäneet taimet kaipaavat valoa ja lämpöä. Muun muassa chilit, paprikat ja kurkut tykkäävät lämpimästä, mutta yleisesti ottaen huoneenlämpö on sopiva lämpötila. Maaliskuussa ennen kevätpäiväntasausta pelkkä luonnonvalon määrä ei tahdo riittää siihen, että kasvit saisivat parhaat mahdolliset olosuhteet. Taimet voi laittaa vaikkapa keittiössä hyvien valojen alle. Muutaman laadukkaan led-valon hankkimista kannattaa harkita tarpeen mukaan. Taimien olisi hyvä olla valon lähellä, noin 15 cm etäisyydellä.

Taimien kasvattaminen on antoisaa puuhaa, jonka aikana on suotavaa kuunnella hyvää musiikkia. Siitäkin taimet tykkäävät!

Jos et pidä varaasi, saatat saada mahdollisista nelijalkaisista perheenjäsenistä hyvinkin innokkaita apulaisia. Siiri-kissa tykkäisi erityisesti latvoa purjoja.

Mitä jos et kääntäisikään maata tänä vuonna?

Aiempina kuukausina olemme tutustuneet terveen maaperän periaatteisiin:

1. Monimuotoisuus eri tasoilla
2. Maan suojaaminen eli katteiden käyttö
3. Pieneliöiden ruokkiminen eli elävä juuristo

Vielä yksi on jäljellä eli häirinnän minimoiminen. Maaperän häirinnällä tarkoitetaan fyysistä ja kemiallista häirintää.

Fyysistä häirintää on maan kyntäminen tai pienemmässä mittakaavassa maan kääntäminen. Maakerrokset menevät sekaisin, kun sitä käännetään. Maan hyvä mururakenne ja tasapainoinen ravintoverkko säilyy, kun maaperää ei häiritä tarpeettomasti. Ravinteet pysyvät sidottuna maaperään, eivätkä huuhtoudu pois. Jos käännämme maan, nostamme samalla rikka- eli oheiskasvien siemeniä syvältä lähemmäs pintaa ja tarjoamme niille paremmat kasvuolot. Tämä tuskin on kenenkään puutarhurin toivelistalla! Kemiallista häirintää on esimerkiksi torjunta-aineiden käyttäminen. Nämä yksipuolistavat maaperän ravintoverkon tasapainoa ja siten aiheuttavat samansuuntaisia ongelmia kuin fyysinen häirintä.

Maaperäeliöille hieno koti

Maaperää on toki tärkeää kuohkeuttaa, ja se on mahdollista tehdä ilman että käännetään kerroksia ylösalaisin. Oivallinen työkalu tähän eli talikko löytyy jokaisesta puutarhasta. Nimenomaan tähän tarpeeseen on kehitetty leveä- tai kahdenkädentalikko (broad fork), jolla homma hoituu nopeammin. Iske talikko maahan ihan normaaliin tapaan. Paina vartta alaspäin niin että maa hieman nousee, mutta ei pääse nousemaan liikaa ja leviämään. Oikein jäykässä savimaassa talikko ei paljoa käänny, mutta maa kyllä silti löystyy ja saa kaipaamaansa ilmavuutta.

Talikon kaltaista työkalua ja terveen maaperän muita periaatteita soveltamalla elävöitämme maata. Haluamme, että vaikutuksemme ympäristöön on myönteinen. Kaiken kaikkiaan tavoitteena on rakentaa puutarhamaasta mahdollisimman hyvä koti kaikille. Haluamme, että sekä viljelemämme kasvit että niille ja meille tärkeät maanalaiset ystävämme viihtyvät. Tämä tarkoittaa sitä, että maassa on ilmaa, sinne tulee vettä ja että siellä on ravintoa eri tason eliöille pienistä bakteereista aina meihin ihmisiin asti.