Koronapandemian aikana lähiluonnon merkitys on kirkastunut entisestään. Vähän yli viikko sitten lapset joutuivat altistuksen takia karanteeniin. Onneksi karanteenissakin saa ulkoilla, jos pitää etäisyyttä muihin eikä mene leikkipuistojen leluja klähmimään. Siinä tilanteessa kaikkein paras paikka olla omissa oloissaan on metsä – ainakin, jos meidän pesueelta kysytään.

Metsässä voi rauhassa syödä eväitä kaatuneen puun rungolla, ihailla metsänpohjan sammalia, halata kilpikaarnaisia mäntyjä ja karkeakuorisia kuusia tai löytää vaikka rantamaiseman tai tulipaikan.

Polut saattavat johdattaa peikkometsään siirtolohkareineen, kantokääpineen ja sulkasammalineen.

Ja saattaapa metsän keskeltä putkahtaa esiin jopa suo kera huumaavan suopursun tuoksun.

Tämän kaiken voimalla jaksaa taas olla jonkin aikaa neljän seinän sisällä.