Aiemmassa kirjoituksessa käynnistyi suuri entomologinen seikkailu Montenegrossa, jossa tarkoituksemme oli kartoittaa maan hyönteislajistoa ja etsiä uhanalaisia direktiivilajeja, Natura 2000 -suojelualueiden lisäämiseksi. Nyt seikkailu jatkuu...
Kuvat: Krista ja Tapio Kujala
Lue aiempi osa täältä.
Retkikuntamme oli saapunut Andrijevicaan. Asettauduimme Komovi-hotelliin taloksi ja valmistauduimme tutkimaan Kaakkois-Montenegroa seuraavien päivien ajan.
Tutkimme paikallisen biologin, Bogic Gligorovicin johdattamana maan kaakkoisosia. Nousimme 1700 metrin korkeuteen, jossa järjestimme muille kartoittajille koulutusta erilaisten pyydysten käytöstä. Lämpötilat viilenivät tuntuvasti. Esittelimme vuoka-, ikkuna- ja feromonipyydyksiä. Lisäksi opastimme heitä seulomisen saloihin.
Seulominen on menetelmä, jossa kariketta, kasveja, puunkappaleita ja muuta irtoavaa materiaalia ravistellaan verkkopohjaisessa laatikossa, jolloin pienet selkärangattomat putoavat alla olevaan laatikkoon tai lakanalle ja lehdet sekä muut suuremmat kappaleet jäävät pois. Menetelmä on erityisen tehokas, kun etsitään aikuistalvehtijoita myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä. Voit lukea aiheesta lisää ja katsoa oman seulan rakentamisohjeet täältä.
Mitä ylemmäs noustiin, sitä varhaisempi vuodenaika tuli vastaan. 1700 metrin korkeudessa krookukset kukkivat ja luonto oli vasta alkanut vihertää. Vuorenhuiput olivat jo selvästi lumisia.
Ei voi valittaa, kun näin valtavan upeissa maisemissa päästiin etsimään hyönteisiä. Ruoho on vielä ruskeaa, joten ollaan vielä hieman korkeammalla kuin edellisessä kuvassa.
Lahopuuta ei ollut korkealla niityillä liikaa, joten harvat pökkelöt olivat erityisen potentiaalisia lahopuuhun erikoistuneen lajiston kannalta. Tässä kaivelemme Pekan kanssa esiin seppiä ja muita otuksia.
Kenttäkoulutus käynnissä salaperäisessä pyökkimetsässä. Jaakko esittelee ikkunapyydyksen asentamista otollisen puuontelon eteen. Periaate on yksinkertainen: ohi lentävät hyönteiset törmäävät pleksilaseihin ja tippuvat alhaalla olevaan keräysastiaan. Koentaväli voi olla verrattain pitkä, sillä keräysastiassa on nestettä joka tappaa ja säilöö hyönteiset.
Tässä esittelen erakkokuoriaisten feromonipyydystä. Pyydyksessä on puuta vasten asetettava suppilo jonka putkessa sijaitsee feromoniampulli. Naaraita etsivä koiraskuoriainen sujahtaa suppilon putken päässä olevaan keräyspurkkiin ja kaivautuu siellä olevaan humukseen. Pyydys ei tapa sinne joutuneita erakkokuoriaisia.
Ja lopuksi Olli demonstroi haavimallisen hyönteisseulan käyttöä.
Sami ja Arto seurasivat koulutusta rentoina. Tästä kuvasta näkee hyvin, miten jyrkkä rinne todellisuudessa on. Metsää uloittui silmänkantamattomiin ja alaspäin liukui kuin huomaamattaan ja äkkiä huomasi, että ylös päästäkseen joutui tekemään kunnolla hommia. Ohuempi ilma ei yhtään auttanut asiaa.
Lopuksi ansaittu virvoitusjuomatauko ennen matkan jatkamista.
Kun hyönteiset ovat jo aktiivisesti liikkeellä, seulokset voi kaataa valkoiselle lakanalle ja napsia esiin tulevat hyönteiset talteen. Pekka hyödyntää kiinniottamiseen hyönteisimuria.
Olimme jo lähdössä pois, kun pysähdyimme vielä aukiolle. Sen keskellä oli suurikokoinen kanto, joka veti kummasti hyönteistutkijoita puoleensa. Siitä löytyikin runsaasti mielenkiintoista lajistoa kuten sarvihäröjä.
Sarvihärö, Uleiota planata.
Alempana pysädyimme vielä niitylle. Tämä ympäristö jäi mieleen erityisesti siitä syystä, että habitaatti vaikutti vuoristoista horisonttia lukuunottamatta hyvin tutulta. Tuntui kuin olisi yhtä hyvin olla missä Etelä-Suomen maaseudulla omenapuiden katveessa. Mikä vielä konkretisoi asiaa, löytynyt lajisto oli suurilta osin hyvin tyypillistä myös suomalaiseen ympäristöön.
Omenapuiden katveessa.
Tässä paikassa kohtasimme myös uteliaita ulkopuolisia.
Koulutuspäivän illan kruunasi illallisen jälkeinen yllätys. Projektin vetäjä, Sissi Samec ja projektiassistentti Jelena olivat järjestäneet paikalle kansantanssiesityksen, jonka lisäksi meitä viihdytti paikallinen musiikkiyhtye. Montenegrolaiset olivat meitä kohtaan yltiömäisen vieraanvaraisia.
Iso seurue tarvitsee pitkän ruokapöydän.
Suomessa aikoinaan opiskellutkin serbialainen nisäkäsasiantuntija (kuvassa keskellä) oli innoissaan kun lahjoitin osallistujille muutamia Suomen luonnosta kertovia Luonnonkalentereita.
Illan kruunasi mahtava kansantanssiesitys.
Seuraavana päivänä jatkoimme etsintöjä. Ensimmäinen pysähdys tapahtui Plavsko järvellä. Maisemat olisivat muuten olleet mahtavat, mutta rantaa hallitsi täälläkin jäteröykkiöt. Jatkoimme järveltä matkaa paahteisen vuoren juurelle. Alhaalla levittäytyvät lähteet tekivät maisemista erityisen vaikuttavia. Tässä vaiheessa kävi hyvin, että sen sijasta että meille olisi esitelty kaikista parhaat habitaatit – ne, joissa luonto on täysin luonnonvaraisessa tilassaan – paikalliset oppaat halusivat ylpeinä esitellä parhaimpia nähtävyyksiään. Onneksi loppumatkan aikana saimme esittää itse paremmin toivomuksia kohteista joissa halusimme käydä.
Tämän jälkeen serbialaiset lähtivät omille teilleen ja siirryimme Bogicin ja hänen Aleksandra-vaimonsa kanssa Kolasiniin, jossa tutkimme hiihtokeskuksena toimivaa kansallispuistoa seuraavat päivät.
Jaakko etsii vesikuoriaisia Plavsko-järvellä.
Itselläni vaikutti olevan toisenlaiset mielenkiinnon kohteet.
Tämäntyyppiset rakennukset eivät olleet harvinainen näky.
Seuraavalla kohteella. Bogic antaa Pekalle neuvoja.
Kostea maaperä oli kiinnostava, koska sieltä saattoi odottaa löytyvät jälleen erityyppistä lajistoa.
Kääntelimme Arton kanssa kiviä. Löysin tästä elämäni ensimmäisen skorpionin jota olen juuri valokuvaamassa.
Skorpioneihin tutustuminen oli kiinnosavimpia matkan antimia. Eurooppalainen lajistoon ei kuulu erityisen vaarallisia lajeja, mutta kunnioittavalla varovaisuudella otuksia tuli siitä huolimatta käsiteltyä.
Mitä teet, kun näet vieraassa maassa luikertelevan käärmeen, jonka lajia et tunne? Otat sen tietenkin paljain käsin kiinni lajin tarkistamista varten. Laji ainakin näytti harmittomalta. Se osoittautui lopulta Ahvenanmaallakin esiintyväksi kangaskäärmeeksi. Kangaskäärme on EU:n luontodirektiivissä mainittu laji, joten kaikki havainnot olivat tervetulleita.
Paikalliset oppaat veivät meidän Albanian kainalossa sijaitsevaan luonnonpuistoon, jossa oli turistivetonauloja.
Pitkän kävelymatkan jälkeen selvisi, että seuraavaksi meille haluttiin esitellä Skakavican ”silmä”, joka oli pieni turkoosi lähde Grlja-joella.
Lähistöllä oli myös pieni vesiputous.
Lähteen ja vesiputouksen lähettyviltä vaikutti kuitenkin löytyneen jotain maisemia mielenkiintoisempaa. Jos en väärin muista, Pete löysi hyppysirkkoja lahopuusta ja hämmästeli niitä.
Troglophilus -suvun hyppysirkkanaaras.
Paikalta löytyi mm. hieno Pachyiulus hungaricus -kaksoisjalkainen.
Grlja-joki kuljetti verrattain suuria massoja vettä.
Lue seuraava osa täältä.
Kiitos että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia Instagramissa: https://www.instagram.com/hyonteismies/ – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tästä tai muista kirjoituksistani instagramin kautta.