”Mikä tuo on?”

Puolisoni oli äkännyt asuntomme lattialta kirjavan kovakuoriaisen. Otus oli vaaleankeltainen, ja sen kuoren poikki kurottavat kiehkuraiset mustat raidat toivat etäisesti mieleen kreikkalaisen antiikkivaasin.

Sen muoto toi mieleen sarvijäärät, mutta väritys näytti ihmeen eksoottiselta.

Lattialta löytynyt kovakuoriainen oli näyttävän värinen. Kuva: Anna Tuominen

Tapaus tuli mieleeni, kun kuulin Oulun yliopiston projektista. HOMINGS: Enemmän kuin ihmisten koteja -tutkimuksessa selvitetään, millaista lajistoa ihmisten alivuokralaisina asuu, ja miten yhteiselo sujuu.

Tutkimukseen voi tutustua ja osallistua täällä >>

Yleensä viskaan kotiin eksyneet otukset muitta mutkitta ulos. Kevät oli jo hiirenkorvalla, joten tämäkin olisi luultavasti pärjäillyt ulkona hyvin. Se sai kuitenkin epäilykseni heräämään: kai nyt olisin näin hienosta otuksesta nähnyt edes kuvan, jos se kuuluisi lajistoomme, pohdiskelin.

Kuoriainen kökötti rauhallisesti aloillaan lattialla, mutta pyydystin sen silti juomalasin alle.

Lajintunnistussovellukset ehdottivat Chlorophorus variusta. Laji elää isossa osassa Eurooppaa, mutta pohjoisimmillaan vain Latviassa ja Etelä-Ruotsissa.

Onko kyseessä siis ihmisen tuoma vieraslaji vai tänne luontaisesti leviävä tulokaslaji? Olin pari päivää aikaisemmin poikennut taimitarhalla, jossa myydään myös tuontitaimia. Ehkä kasvien mukana tuli salamatkustaja.

Lähetin kuvan tutulle kovakuoriaisekspertille Heli Vainiolle ja kysyin neuvoa. Hän suositteli, etten päästäisi otusta ulos. Todennäköisyys sille, että yksinäisestä kovakuoriaisesta aiheutuisi ongelmia, on hyvin pieni, mutta ehdoin tahdoin sitäkään ei kannata ottaa.

Pitäisikö se siis tappaa?

Vai olisiko tarjolla vielä kolmaskin vaihtoehto? Minulla oli joskus ollut lemmikkinä trooppisia kovakuoriaisia, mutta nyt niiden vanhaa terraariota asuttivat vain orkideat ja kultaimarre. Jos tarjoaisinkin vieraalle kodin?

Vainio kertoi, että kyseisen kovakuoriaisen voisi saada viihtymään terraariossa. Luonnossa lajin aikuiset ruokailevat kukilla, mutta niiden puutteessa se voisi pärjätä ylikypsällä banaanilla.

Kovakuoriainen päätyi asumaan pieneen terraarioon orkideojen joukkoon. Kuva: Anna Tuominen

Otus eleli lemmikkinäni muistaakseni kuukauden verran. En voi olla varma, oliko hoivani riittävää, mutta toivon, että sain tarjottua sille kohtalaisen elämänlaadun vehreässä vankilassaan.

Minulle se puolestaan tarjosi kiinnostavaa pohdittavaa vieraslajikysymyksen eettisestä monimutkaisuudesta sekä mahdollisuuden tutustua uuteen, jännittävään lajiin lähemmin.

Millaisia tarinoita sinulla on? Miten yhteiselo muiden lajien kanssa on sujunut?