8/365

Palokärki on lintu, jota ei koskaan ohita pysähtymättä. Kantavan kri-kri-kri-kri-kri-kri-kri äänensä palokärki huutaa noustessaan lentoon. Ja kun noenmusta suuri tikka tömäyttää itsensä puun kylkeen pystyasentoon, vingahtaa maisemaan pitkä, hieman venytetty kliiije ääni.

Sinisten salojen lintu on tullut myös lähemmäksi. Kuuluisa maalaus Paanajärven palokärjestä vie meidät erämaiden lumoihin. Mutta onneksi palokärjen voi nyt nähdä myös lähellä asutusta. Palokärki on valpas, mutta joskus aivan peloton.

Minua kiehtoo myös tuo nimi palokärki, joka muuten puhekielessä kiertyy Kaakkois-Viroon nimellä palukärg, kun virallisessa Viron kielessä se on musträhn, musta tikka, hiilenmusta puku ja punaisena hehkuva päälaki ja asuinalueiden maisematkin tulevat mieleen.

Palokärki on aito paikkalintu. Sen kuulee ja näkee tänäkin talvipäivänä niin männiköissä kuin monipuolisissa sekametsissä koko maassa aivan pohjoisinta tunturilappia lukuun ottamatta. Siellä kun ei ole riittävän paksuja honkia tai haapoja pesäpuiksi.

Kun palokärki melkein joka kevät hakkaa uuden pesäkolon, on sillä iso merkitys monen lajin luonnonkolojen nikkarina. Näitä ovat mm. uuttukyyhky, telkkä, uivelo ja helmipöllö. Kaikki hienoja lintuja!

Ja palokärki on Vuosi luonnossa -blogien avauslehden nimikkolintu!

Koiraan koko päälaki on punainen. Lento on horjuvaa ja ääni raikuu!