Kesällä kuvattu pajulintu on jo kaukana itäisessä Afrikassa.

293/365

Olen blogeissa pitänyt pajulintua edelleen Suomen yleisimpänä lintuna ja peippoa hyvänä kakkosena. Näinhän on ollut hyvinkin pitkään. Toisinkin päin on nyttemmin perustellusti tulkittu näiden lintujen keskinäistä runsautta. Linjalaskentojen perusteella on arvioitu peipon kirineen runsaudessa niukasti pajulinnun ohi tai oikeastaan pajulintu on samalla hieman vähentynyt.

Aikalailla samoissa haarukoissa ovat näiden lajien runsausarviot. Osaltani olen vielä blogeissa pitänyt kiinni ”vanhasta” järjestyksestä: pajulintu ja peippo. Mutta hieman pitempi aikajana kun saadaan, nähdään, onko peippo ajanut ohi vai onko pajulintu kuitenkin edelleen pitänyt pintansa. Näiden lintujen parimäärän arviohaarukka Suomessa on liikkunut noin 7-11 miljoonassa parissa.

Toivottavasti kummankaan lintulajin menestys ei kohtaa hankalia yllätyksiä, ei meillä Suomessa eikä muutto- ja talvehtimisalueilla aiheutuneita.

Pajulinnun riski monen kauas muuttavan lajin tapaan on aika iso linnun itäisen Afrikan talvehtimisalueitten vaihtelevien ja muuttuvien olosuhteitten vuoksi. Ilmastonmuutos vaikuttaa taustalla isona tekijänä. Lintulajien runsauden vertailu ja esiintymisen muutokset ovatkin suojelun näkökulmasta mitä merkityksellisimpiä viestejä.

On myös tärkeää, että meillä on pitkäaikaista jatkuvaa seurantatietoa – osin jopa maailman pitkäaikaisinta dataa – lintujen levinneisyydestä ja lukumäärästä. Einari Merikallion laskennat ovat tässä suhteessa uraauurtavia ja pohjautuvat jo melkein vuosisata sitten aloitettuun aineiston keruuseen. Myös tätäkin vanhempaa tietoa on lintuharrastajien ja tutkijoiden arkistojen havainnoissa, joita esim. Pohjolan linnut käsikirja siteeraa.

Tälläkin hetkellä lukumäärän arvioinnissa erityisen merkityksellisiä ovat linjalaskentoja ahkerasti ja sitoutuneesti tekevien tutkijoiden ja harrastajien keräämä aineisto.

Pajulinnun ja peipon runsauden seuranta tuottaa osaltaan paitsi mielenkiintoisen kilvoittelun lajien keskinäisestä runsaudesta, myös tärkeää ekologista tietoa pesivien parimäärien kehittymisestä, vaihteluista sekä muutosten arvioiduista syistä ja seurauksista. Se on kaikki tärkeää suojelutietoa ja luonnon monimuotoisuuden toteutumisen seurantaa.