37/2023

Laulava pikkusirkku, proosallisesti tienvieren sähkölangalla tunturikoivikossa, löytyi aikanaan yllättäen ensimmäisen lintuatlaksen vastuuruudustani vuonna 1973, silloin jo osin hiljenneen Karigasniemen lintuaseman maisemissa Utsjoella. Lintulevyltä tuttu laulu osui ”fillaroitsevan” nuoren ornitologin korvaan ja lintu antoi katsella itseään rauhassa myös kiikarin läpi.

Aiemmin en muista yrittäneeni kuvata pikkusirkkua ja nytkin viime viikolla se kävi oikeastaan”vahingossa”. Nostin kameran kuvatakseni ihmeen esillä ruokailevan ”pajusirkun” rakkolevillä Haversin kahlaajarannalla Viron mantereen luoteiskolkassa. Mutta kameran objektiivin läpi näkyikin vahvasti punaruskea pikkusirkun poski. Hauska tilanne. Lintu on nyt blogin kuvassa.Virossa pikkusirkku on tuiki harvinainen. Suomessa pikkusirkku pesii levinneisyysalueensa länsirajoilla pääosin Itä-Suomessa ja Lapissa ja muuttaa kaakkoon.

Kahlaajarannalla oli myös ainakin kolme pikkusirriä, muutama kuovisirri ja suosirri, neljä tundrakurmitsaa ja tietysti tyllejä, muutama suokukko ja yksi pikkutyllikin jne. Syksyllä vaikeasti havaittava jänkäsirriäinen oli myös nähty Haversin rannoilla samana päivänä. Kahlaajia on siis liikkeellä, vaikkei Haversiin osunut isoja määriä.