Koloradonkuoriainen kuuluu ”karanteenituhoojien” listalle, selviää Ruokaviraston sivustolta. Kyseiset otukset eivät tuhoa karanteeneja vaan kasveja, jonka vuoksi ne on julistettu pannaan. Karanteenituhoojia ei saa esiintyä kasvintuotannossa, myytävissä kasveissa eikä luonnossa, joten jos niitä löytää omilta tiluksiltaan, löydöstä on ilmoitettava kasvintarkastajalle tai Ruokavirastoon. Ja kuten voi arvata, tavalla tai toisella esiintymä täytyy hävittää.

Sekä aikuinen koloradonkuoriainen että sen toukat syövät perunan lehtiä. Vaikka mukuloita ne eivät syökään, lehdettömiksi jäystetyt kasvit eivät jaksa enää tehdä satoa.

Koloradonkuoriaisen alkukoti on Pohjois-Amerikassa. Euroopasta koppiainen sai pysyvän jalansijan laivakuljetusten myötä ensimmäisen maailmasodan jälkeen, ja nykyään sitä tavataan jo laajalti Keski- ja Etelä-Euroopassa. Suomessa koloradonkuoriainen ei ole vakituinen asukas. Viimeksi sitä on tavattu vuonna 2021 ja sitä edellisen kerran 2016. Tyypillisesti vierailijat ovat saapuneet etelä- tai kaakkoistuulten myötä Baltiasta tai Venäjältä. Toki myös nykyinen mittava tavaroiden kyöräys maasta toiseen saattaa tuottaa salamatkustajia. Toistaiseksi esiintymät on kuitenkin saatu hävitettyä.

Yksi kuoriaisnaaras voi tuottaa useita satoja munia. Toukkavaihe kestää 2–4 viikkoa, jonka jälkeen seuraa 10–20 vuorokautta kestävä koteloitumisvaihe. Lämpimät säät voivat jouduttaa kehitystä. Myös kovakuoriaiselämään kuuluu perunanlehtien rouskuttelua. Talvi vietetään horroksessa maan multiin kaivautuneena, ja elleivät pakkaset tuuperra, koppiainen virkoaa keväällä lisääntymispuuhiin.

Jo lahden takana Virossa koloradonkuoriainen on sen verran yleinen, ettei se aiheuta samanlaista hälytystilaa kuin Suomessa. Niinpä asuessamme Virossa Vormsin saarella otus tuli meillekin tutuksi.

Ensimmäisen kerran luemme siitä paikallislehdestä. Lehti raportoi, kuinka mantereella, Haapsalun kaupungin takaisella maaseudulla, erään rouvan kasvimaa on vallattu kokonaan.

Uutinen saa puolisoni innostumaan. Hän haluaa päästä näkemään ja kuvaamaan tuon eksoottisen olennon! Selvitän rouvan puhelinnumeron ja soitan hänelle. Eihän ole varma, suostuuko hän vastaanottamaan vierailijaa, joka mielikseen katselee ja valokuvaa moista perunatuholaista. Sehän on melkein kuin iloitsisi toisen vahingosta.

Mutta rouva on herttaisen ystävällinen, ja niinpä seuraavana päivänä Risto tekee visiitin kahvipaketin kera. Maimu on suunnilleen kahdeksankymppinen leskirouva, joka asuu yksin, tai kahden koiransa kanssa.

”Mukava mummo – ja pelto aivan täpötäynnä koppiaisia”, Risto raportoi retkestään.

Perunasadosta ei ollut enää toivoakaan, kaikki varret oli lehdettömiksi rangoiksi nakerreltu!

Minä olin jäänyt kotiin hoitamaan monilukuista karjaamme, mutta pääsen silti ihailemaan kuoriaisia, sillä Risto tuo niitä purkillisen tuliaisiksi. Ne ovat kauniimpia kuin olin arvannutkaan, kiiltäviä ja kirkasvärisiä, kuorissa tyylikkäät ornamentit. On suorastaan sääli ottaa ne hengiltä, mutta eihän niitä oikein voi vapauttaakaan…

Seuraavana kesänä koloradonkuoriaisia rantautuu myös kotisaareemme. Omalta perunamaaltamme löydän sekä toukkia että aikuisia, mutta määrät ovat vaatimattomia eikä tuhoja käytännössä tule. Sen sijaan naapurin Gerda-mummon perunat joutuvat pahemman hyökkäyksen kohteeksi, ja hänen satonsa jää tavallista kehnommaksi. Toisaalta seuraavina kesinä tuholaisista ei ole enää tietoakaan, ne tuntuvat hävinneen omia aikojaan ilman mitään myrkytysoperaatioita.

Tuona yhtenä kuoriaiskesänä Risto ja minä löydämme otuksia myös vanhan myllyn rauniolla kasvavilta hullukaaleilta. Ensin hämmästymme: ovathan perunan lehdet toki myrkyllisiä, mutta hullukaali on sentään hurjamaineinen tappokasvi!

Koloradonkuoriainen mutustamassa hullukaalia.

No, sitten hoksaamme, että molemmat lajit kuuluvat koisokasveihin, joten koloradonkuoriainen on ilmeisen hyvin sopeutunut kyseisen kasviheimon tuottamiin myrkkyihin.

Nauttimistaan myrkyistä koppiainen ja toukka keräävät itseensä hyvät suoja-aineet. Epäilemättä otukset maistuvat kamalalta, joten jos saalistaja erehtyy kerran kokeilemaan, toista kertaa tuskin tulee. Huomiota herättävä väritys toimii tehokkaana varoituksena.

Myös ihmisten valmistamiin kemiallisiin myrkkyihin koloradonkuoriainen on harvinaisen etevä kehittämään vastustuskykyä, joten torjuntatoimet menettävät helposti tehonsa.

Ruokavirasto kehottaa nyt ihmisiä valppauteen koloradonkuoriaisten varalta, sillä lämmin alkukesä lisäsi riskiä niiden kulkeutumisesta Suomeen. Viraston sivustolla on myös kuvia kuoriaisesta ja sen toukista. Toukkia ei pidä sekoittaa leppäkerttujen koteloituneisiin toukkiin, jotka kuitenkin ovat jämähtäneet kiinni kasvien lehdille eivätkä liiku kuten koloradonkuoriaisen toukat.