Riskilät paistattelevat päivää lintuvuoren alisilla kallioilla. Kuvat: Samuli Haapasalo

186/365

Kouluni aktiivinen lintukerho sai aikanaan joka kevät arktikan muuton aikaan muutaman päivän vapauden opetuksesta ja suuntasimme joukolla Porkkalanniemen kärkeen.

Nuo vapaat päivät olivat sen ajan koulussa aivan ihmeellistä. Ja paitsi, että tutustuimme hienosti arktikan kevätmuuttoon, näimme monipuolisesti myös pesivän linnuston. Porkkalan kärki työntyy niin ulos, että maisemassa on koko joukko hienoja luotoja. Silloin niistä tavoitti helposti mm. riskilän tai vaikkapa edellisen blogin karikukon.

Minkki on yksi keskeinen syypää riskilän vähenemiseen ja katoamiseen monilta tutuilta pesimäpaikoilta, erityisesti sisäsaaristosta. Lintuatlas (2010) arvioi kannan kuitenkin edelleen noin 18 000 pariksi.

Toinen ympäristö, jossa riskilä on ollut minulle aina osa maisemaa, on Norjan lintuvuoret. Riskilä ei kuitenkaan ole sielläkään esiintynyt kuin kiislat ja ruokit, mutta pieninä, joskus muutaman kymmenenkin linnun ryhminä lintuvuorten rantakallioilla päivää paistattelemassa. Suomessakin isoimmat yhdyskunnat ovat satamääräisiä. Nyt riskilä tuntui olevan kateissa Hornøian lintuvuoren alla ainakin sillä paikalla, jossa ne ovat olleet aina vastassa lintuharrastajaa. Mutta Syltefjordstauranilla osuimme pariin pienen ryhmään jyrkänteiden alisilla rantakallioilla, joista kuvatkin.

riskilävuosi luonnossa