Bioblitz ei sanana välttämättä kovin monelle kerro mitään, mutta sen takana piilee ajatus luonnon monimuotoisuuden selvittämisestä intensiivisimmällä mahdollisella tavalla. Tässä kirjoituksessa kerrotaan kokemuksia Turun Skanssin biodiversiteettipuistossa järjestetystä bioblitz-tapahtumasta.
Turun Skanssin biodiversiteettipuisto on Turun kaupungin perustama monimuotoisuutta edistävä kaupunkiluontokohde Skanssin alueella Turussa. Puisto on perustettu tuomaan rikkautta kaupunkiluontoon ja se tarjoaa lähiseudun asukkaille mahdollisuuden tutustua luontoon keskellä kaupunkia. Perinteisestä luonnonsuojelualueesta puisto eroaa siinä, että sitä ei ainoastaan suojella vaan alueelle lisätään monimuotoisuutta tukevia elementtejä ja kasvustoa suunnitellusti.
Puiston tavoitteena on edistää luonnonhoitoa ja -suojelua kestävän kehityksen periaattein, toimien esimerkkinä ekologisesta suunnittelusta erityisesti kaupunkiympäristöissä. Opetuksen ja tieteen kannalta puisto tarjoaa erinomaiset puitteet; koulut, oppilaitokset ja yliopistot voivat käyttää sitä opetusympäristönä ja tutkimuskohteena. Lisäksi puisto toimii tärkeänä virkistysalueena, jossa ihmiset voivat rentoutua ja nauttia luonnosta. Puhumattakaan sen merkityksestä lukemattomille eliö- ja kasvilajeille.
Bioblitzit ovat yhteisöllisiä lajien kartoitustapahtumia, joissa vapaaehtoiset, tutkijat ja luontoharrastajat kerääntyvät yhteen inventoimaan ja tunnistamaan mahdollisimman monta lajia tietyltä alueelta tietyn ajanjakson aikana. Usein aikarajaksi on asetettu vuorokausi eli 24 tuntia. Terminä bioblitz yhdistää biologian (bio) ja nopean, intensiivisen toiminnan (blitz).
Ensimmäinen nimitystä kantanut tapahtuma järjestettiin vuonna 1996 Yhdysvaltojen Kenilworth Park & Aquatic Gardensin kansallispuistossa. Suomessa ensimmäinen tapahtuma pidettiin vuonna 2014 Kemiönsaaren Holmassa. Sen jälkeen tapahtumia on järjestetty monipuolisesti ja runsaasti eri puolilla maata, kuten luonnonsuojelualueilla, kaupunkipuistoissa ja muissa erityisissä luontokohteissa.
Tapahtumien aikana paitsi havainnoidaan luontoa aktiivisesti, käytetään lisäksi erilaisia menetelmiä lajiston selvittämiseksi, kuten pyydyksiä, valokuvausta, äänityksiä tai kerätään muilla tavoin näytteitä. Havainnoinnin kohteena ovat kaikki lajiryhmät: kasvit, linnut, nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, hyönteiset, hämähäkkieläimet, sienet, ja niin edelleen. Tempauksilla lisätään tietoa paikallisesta biodiversiteetistä, innostetaan yleisöä luonnon tarkkailuun ja ympäristönsuojeluun sekä jaetaan monipuolista tietoa luontoon liittyvistä asioista. Kerättyjä tietoja voidaan lisäksi käyttää erilaisissa tutkimuksissa sekä ympäristönhoidossa ja -suunnittelussa. Varsinkin uhanalaisista lajeista saadut tiedot ovat tärkeitä, mutta mikään tieto ei ole turhaa. Kun kartoitusta jatketaan tulevaisuudessa, vertailudata antaa laajempaa kuvaa alueen lajiston kehittymisestä tai suppenemisesta.
Skanssin bioblitz järjestettiin 15. kesäkuuta. Tapahtuma oli osa laajempaa Urban Biodiversity Parks -hanketta, jota rahoitetaan Euroopan unionin European Urban Initiative – Innovative Actions (EUI-IA) -rahoitusohjelmasta. Skanssin bioblitzin tarkoituksena oli kartoittaa mahdollisimman monta eliölajia 21 tunnin aikana alueella sijaitsevan biodiversiteettipuiston sisältä.
Tapahtuman järjestäjinä toimivat Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö, Turun kaupunki ja Kauppakeskus Skanssi. Bioblitz alkoi aikaisin aamulla ja päättyi seuraavan päivän aamuyöhön. Tapahtuma oli avoin kaikille kiinnostuneille. Varsinaisen kartoittamisen lisäksi paikalle oli järjestetty houkuttelevaa oheistoimintaa, kuten luentoja, työpajoja sekä asiantuntijoiden ohjaamia eliö- tai kasvikierroksia, pomppulinnaa ja keppihevosrataa unohtamatta.
Skanssin biodiversiteettipuisto on jaettu erilaisiin habitaattisektoreihin monimuotoisuuden lisäämiseksi. Kuva: Turun kaupunki.
Taustatietojen jälkeen päästään itse asiaan. Olin itse huomannut tapahtuman jo joitakin viikkoja aiemmin ja ajatellut silloin, että siihen voisi olla kiva osallistua, mutta en uskaltanut ilmoittautua, koska omat aikataulut olivat siinä vaiheessa vielä epävarmat. Tapahtumaviikolla havahduin, ettei ajankohtaan osunut mitään päällekkäistä ohjelmaa, joten laitoin tapahtuman koordinaattorille, Aliisa Wahlstenille viestiä osallistumishalukkuudestani. Hienoa, että tämä yhä onnistui ja ehdin saada kartoittajille suunnattua täsmäinfoa.
Helsingistä ei ole Turkuun niin pitkä matka, että suunnitelma oli hurauttaa paikalle aamusta ja jatkaa kartoitustehtävissä tilanteen mukaan johonkin asti ja ajaa sen jälkeen takaisin Helsinkiin. On/off -persoonallisuus kävi ilmi aamuherätystä suunnitellessa. Tapahtuma oli käynnistymässä klo 6.00 Kari Kauniston vetämällä linturetkellä ja pitihän tähän päästä osallistumaan. Aamuteestä kirjan kanssa en ollut valmis luopumaan, joten herätyskello pärähti soimaan klo 3.00.
Kolme tuntia myöhemmin olin Skanssin hiljaisen kauppakeskuksen luona ja hakeuduin kokoontumispaikkana toimivalle kahluualtaalle. Paikalle kerääntyi nopeasti muitakin. Linturetkelle meitä osallistui kaikkiaan kymmenkunta ihmistä. Siirryimme kauppakeskukselta puiston sisäänkäynnille, josta Kari otti meidät ohjattavakseen ja johdatti meidät syvemmälle puistoon. Samalla hän kertoi mikä lintu lauloi missäkin. Oma huomioni oli suuntautunut alusta alkaen hyönteisiin, mutta aamukasteen vuoksi runsaampi haaviminen täytyi jättää myöhemmäksi. Joitakin havaintoja tuli kuitenkin tehtyä ja kirjattua reaaliaikaisesti iNaturalist -sovelluksen avulla.
Aamun linturetkellä. Ryhmän takana on mielenkiintoinen paahderinne, jota on tarkoitus jonkin verran laajentaa tulevaisuudessa ja hankkia ympäristöön sopivia kasveja. Nyt rinteessä kasvoi neidonkieltä ja kuismaa.
Tämä kuva on toiselta, tasaisemmalta paahdekentältä. Aki Vähäkangas haavii matalaa ruohikkoa ja tyhjentää haavin pesuvatiin. Valkoista pintaa vasten pienetkin hyönteiset on helppo havaita.
Kivenheiton päässä maisema vaihtuu reheväksi ”kuivaksi” kosteikoksi. Toiveissa on, että alueelle löydetään ratkaisu, joka tekee kosteikosta vähemmän kuivan. Hyvä puoli kuivuudessa oli, että kulku alueella oli vaivatonta.
Kahvia ja pullaa. Ruokahuolto oli järjestetty erinomaisesti ja pieni kahvila palveli myös satunnaisia ulkoilijoita.
Kirjoittaja huiskii hellävaroen haavilla mäkitervakkokasvustoa. Toiveissa oli löytää tervakkokärsäkäs, mutta sitä ei tällä kertaa löytynyt. Kuva: Hanna Oksanen.
Tapahtuman varsinainen avaus pidettiin kauppakeskuksessa klo 10. Tarkoitus oli mennä sitä seuraamaan, mutta paikalle tuli ennen sitä muutama hyönteishaavilla varustautunut kartoittaja, joten jäimmekin huitomaan sisäänkäynnin lähettyvillä olevalta niityltä lajilistalle täytettä ja palasimme pikkuhiljaa syvemmälle puistoon.
Aluksi omaa sijaintia oli vaikea hahmottaa. Alue on tarkoituksella jaettu eri sektoreihin, joissa on erityyppistä habitaattia, joten maisemat muuttuvat tavanomaista tiheämmin. Toisaalta kun aluetta alkoi lopulta hahmottaa, helpotti rakenne paljon. Erityisen paljon selkeyttä puistoon tuo sen keskellä oleva laaja ja avara kosteikkoalue, joka tosin oli nyt varsin kuiva. Muut ympäristöt ja kävelyreitit kulkevat tämän alueen ympäri.
Kun heinikot ehtivät kuivahtaa, alkoi lajeja löytyä koko ajan helpommin. Ehkei mitään hirveän erikoista tullut vastaan, mutta toisaalta oli kiva myös tutustua pitkästä aikaa niihin yleisiin lajeihin tai sukuihin, jotka muutoin eivät herätä suurta kiinnostusta. Se, että havainnot sai kirjattua ylös reaaliaikaisesti, kasvatti halua löytää uusia lajeja. Olin ottanut sen linjan, etten edes lähtenyt kirjaamaan muita kuin selkärangattomien ryhmiä, koska paikalla oli muiden lajiryhmien asiantuntijoita ja olisi ollut epätodennäköistä, ettei joku heistä olisi havainnut samaa kasvia tai lintua ja kirjannut havaintoa ylös.
Sylkikuoriaisia löytyi puistosta useita lajeja. Kun muualla kävi jo kuhina. Tämä ketosylkikuoriainen (Cantharis rustica) lepäili varjoisalla rinteellä, jonne aurinko alkoi paistaa vasta iltapäivällä.
Parittelevat kelttopiilopäät (Cryptocephalus aureolus) löytyivät hyönteiskierroksen aikana.
Alueen paahdepaikoilla kasvoi runsaasti kuismaa, joten ei ollut yllätys löytää siihen sidoksissa olevia lehtikuoriaisia. Kuismapiilopäät (Cryptocephalus moraei) olivat jo aikuisia. Pikkukuismakuoriaisen toukkia löytyi kymmenittäin.
Alkuiltapäivästä Kari piti hyönteisluennon, jonka lisäksi Jani Sormunen kertoi puutiaisista. Nyt aiheet olivat sen verran kiinnostavia, että siirryin itsekin takaisin kauppakeskukselle. Luentoja seurasi tietysti uusi kierros maastossa. Paikalla oli jo huomattavasti enemmän väkeä. Hyönteisten täytyy siis olla kiinnostavampia kuin linnut, eikö?
Kaikkiaan tapahtumaan osallistui muutamia satoja ihmisiä, havaintoja oli kirjaamassa reilut viisikymmentä innokasta. Järjestelyt olivat kartoittajan näkökulmasta erinomaiset. Omiin eväisiin ei juuri tarvinnut turvautua, koska tarjolla oli kahvia ja lounasta. Ruokaa jäi sen verran yli, että myöhemmin sitä sai ottaa vapaasti lisää.
Sään puolesta päivä oli erityisen onnistunut, aurinko paistoi melkein koko ajan. Aika kului petollisen nopeasti ja äkkiä oltiin jo iltakahdeksassa, jolloin oli määrä vilkaista kartoituksen alustavia tuloksia kauppakeskuksessa. Olin vähän asennoitunut siihen, että lähtisin kotimatkalle tilaisuuden jälkeen.
Kari Kaunisto pitämässä hyönteisaiheista luentoa kauppakeskuksessa.
Nämä betonirojut on tarkoitus siistiä jossain vaiheessa paikalta, joskin ne tarjoavat erinomaisia piilopaikkoja hyönteisille. Tiilien alta löytyi esimerkiksi maakiitäjäisiä. Rauniot toimivat myös tällä hetkellä pelastuskoirien harjoitteluympäristönä.
Tapahtuman koordinaattorina toiminut Aliisa Wahlsten esittelee välituloksia.
Tulokset eivät sinällään olleet yllätys, koska kokonaislajimäärän karttumisen saattoi milloin tahansa tarkistaa sovelluksesta. Joskin osa havainnoista jäi vielä kirjautumatta projektille kun GPS heitti sijainnin toisinaan alueen ulkopuolelle ja tiedot piti korjata manuaalisesti jälkikäteen. Tuolloin lajeja oli joka tapauksessa kirjautuneena lähemmäs viisisataa, mikä ei ole lainkaan huono saavutus.
Oma lajimäärä oli tuossa vaiheessa n. 130 ja lisäksi olin ottanut näytteeksi tai valokuvannut joitakin lajeja, joiden määrittäminen edellytti tarkempaa tutkiskelua. Saatoin siis olla tyytyväinen antamaani panokseen.
Tulosten läpikäymisen jälkeen kiitin mahdollisuudesta osallistua ja kävelin parkkihalliin auton luokse. Ehdin jo istua ratin taakse kun ajattelin asiaa tarkemmin. Tiesin, että seuraavaksi ohjelmassa oli perhosaiheinen luento ja perhosasiantuntijat olivat myös asentamassa valvontavaloja alueelle. Alkuperäinen pohdinta oli, etten juuri tuossa vaiheessa itse voisi auttaa valolle tulevien lajien määrittämisessä. Sitten aloin pohtia, edelleen on/off -persoonallisuuden puskiessa pintaan, että minua varmasti harmittaisi, jos jättäisin leikin tässä kohtaa kesken.
Kietaisin päälle hupparin ja talsin takaisin luentotilaan. Totesin, että en malttanutkaan lähteä. Tätä päätöstä en katunut, koska sain valokuvattua useita perhoslajeja jotka puuttuivat minulta joko kokonaan tai joista en ollut nähnyt aikuista muotoa aiemmin. Myös kirjoituksen otsikkokuvana oleva häivenirkko (Leucodonta bicoloria) oli uusi minulle.
Palattuamme välitulosten jälkeen puiston alueelle, näin kauempana nuoren ketun. Yllätyksekseni se ei säikähtänytkään meitä vaan tuli muutamien metrien päähän hämmästelemään.
Tunnelmaa perhosvalolta. Taustalla erottuu toinen vastaava houkutinvalo. Pieni tepastelu valojen välillä piti virkeänä aamuyöhön saakka.
Perhosvalolla päivystämisellä on se lieveilmiö, että aika kuluu hurjaa vauhtia. Kun aamu alkoi jo sarastaa ja kello löi 3.00, oli pakko todeta tapahtuman loppuneen. Siitä sitten kävellen autolle ja autolla kotiin. Kun aamuviideltä vihdoin pääsi peiton alle, ei tainnut mennä montaa kymmentä sekuntia ennen nukahtamista.
Kesäkuun alkupuolella yöperhosista on lennossa monia mittarilajeja. Näiden osuus korostui valvontavalojen vierailijoissakin. Isomittari (Geometra papilionaria) oli yksi näistä.
Lehmuskiitäjän (Mimas tiliae) toukkia on tullut usein vastaan, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin näkemään ja valokuvaamaan aikuisen yksilön.
Valolle saapui myös sinisilmäkiitäjä (Smerinthus ocellata) ja horsmakiitäjä (Deilephila elpenor). Kiitäjille ja muille suurille yöperhosille on tyypillistä, että kun ne istuvat hetken paikoillaan, täytyy niiden lämmittää lentolihaksensa uudelleen päästäkseen lentoon. Siirsimme nämä yksilöt läheisen puun rungolle, johon ne jäivät lepäilemään pidemmäksi aikaa.
Työ ei ollut vielä ohi. Havaintokoordinaattien päivittämisen ja epäselvien lajien määrittämisen jälkeen oma lajisaldo kasvoi 151:een.
Tarkemmat tilastot ja kaikki havaitut lajit näkee iNaturalist-palvelusta – tällä hetkellä lajimäärä on 765, mikä on jo varsin huima. Määrä voi yhä kasvaa, jos pyydyksillä kerättyjä aineistoja ei ole ehditty käydä läpi.
Tämä oli ensimmäinen bioblitz johon osallistuin ja kaikenkaikkiaan kokemuksena erinomaisen hyvä. Mielenkiintoisen ympäristön ja hyönteisten lisäksi nostan yhteisöllisen kokemuksen korkealle. Se, että sain yhden päivän aikana kolme uutta facebook-kaveria on kohdallani käsittämätön suoritus.
Heräsikö halu osallistua? Ei hätää, sillä alueen jälkimmäinen bioblitz -kartoitustapahtuma järjestetään elokuun 31. päivä. Ilmoittauminen onnistuu täältä.
Kiitos että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: https://www.instagram.com/hyonteismies/ – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.