Kuva: Nimimerkki Urpole / Ikkunasuomenluontoon.fi

Tammenterhot ovat haluttua ravintoa monille eläimille. Oravat, pähkinähakki, metsähiiri ja monet muut saavat terhoista energiapitoista syötävää ja varastoivat terhoja myös talvenvaralle. Terhojensyöjiä on kuitenkin enemmän kuin olin kuvitellutkaan.

Pari vuotta sitten huomasin syksyllä Espoon Otaniemessä kymmenien sinisorsien kertyvän Laajalahdelta puiston tammien alle. Tarkempi kiikarointi paljasti, että sorsat kinastelivat maahan pudonneista tammenterhoista. Lättänokalla terhoa ei pysty rikkomaan, mutta se näytti mahtuvan solahtamaan sinisorsan kurkusta kokonaisena. Lopulta useiden sorsien kupu oli pullollaan terhoja, joiden muoto erottui kohoumina höyhenyksen altakin.

Nyt opin toisen ainakin itselleni uuden terhojen käyttäjän; sepelkyyhkyn.

Odottelin bussia pysäkillä, matkalla SLLn hallituksen kokoukseen, kun havahduin tien toisella puolella kasvavassa suurehkossa tammessa tapahtuvaan ”kiehuntaan”. Puussa oli noin viisitoista sepelkyyhkyä. Ne räpistelivät epätyypillisesti heikoilla kärkioksilla, kurkotellen terhoja.

Välillä terho lipesi ja putosi kopsahtaen kävelytien asfaltille. Enemmistö koukkauksista oli kuitenkin onnistuneita ja terho päätyi kokonaisena kupuun.

Näytelmää kesti bussin tuloon saakka. Kyyhkyt taituroivat terhojahdissa kuin kuusitiaiset oksien kärjissä, putoilevien terhojen kopsetta ja lievää nahistelua. Kaikkea sitä oppii.

sepelkyyhkytammenterho