289/365

Kävelin pari päivää sitten asuinkatuani myöten, kun törmäsin hieman erikoiseen näytelmään. Talitiainen katsoi perään kun pienempi sinitiainen kylpi antaumuksella tienreunan lätäkössä.

Kylvyt kuuluvat aika ajoin normaaliin höyhenten hoitoon, syksylläkin ja talvella, kunhan on sulaa vettä. Mutta jäin miettimään, miksi talitiainen seurasi tarkkana toimitusta aivan vierestä.

Ehkä talitiainen vain odotti vuoroaan, ei suurempanakaan kiirehtinyt edelle. Tai sitten se vain kummasteli sinitiaisen melkomoisen täydellistä peseytymistä.

Niin pitkälle en edennyt pohdinnoissa, että talitiainen olisi vahtinut, ettei sukulaistiaiselle ilmaannu mitään uhkia, kun se kastelee höyhenpukunsa ja pesee sen taas ominaisuuksiltaan lämpimämmäksi ja suorii sulat parhaaseen lentokuntoon. Tiaisethan tuntevat yhteisessä tiaisparvessa toistensa varoitusäänet ja suojaavat toisiaan, kun antavat hälytyksen esimerkiksi varpushaukan ilmestyessä yhdenkin parven jäsenen silmiin.

Ehkä talitiainen yksinkertaisesti vain katsoi, ”onks tää hyvä mesta” tulla hänenkin kylpemään, kunhan sinitintti lopettaa. Saattoi vähän ihmetellä, kuinka pörröiseksi – suorastaan surkean näköiseksi – sinitiainen muuttui kasteltuaan perinpohjin höyhenpukunsa.

Oli miten oli, sinitiainen pesi talitiaisen vain katsellessa vieressä. Lopuksi sinitiainen ravisteli liiat vedet höyhenpuvustaan ja siirtyi pensaan suojaan ”suorimaan” sulkiaan. Puku tuli pestyä, kuivattua ja kuntoon ja lämpimäksi. Hauska pikku kohtaaminen.