Skuleskogenin kansallispuisto sijaitsee Ruotsissa Höga Kusteniksi eli Korkearannikoksi nimetyllä rannikkoalueella. Kun vastaavilla leveyksillä Suomessa avautuu Merenkurkun tasainen maankohoamisrannikko ja Pohjanmaan lakeudet, on Höga Kusten täysin sen vastakohta. Korkeimmat kalliot kurkottelevat jopa puoleen kilometriin.

Rehevien kuusimetsien laaksot

Ensimmäisenä päivänä lähdemme patikoimaan päiväreput selässä eteläiseltä lähtöportilta pohjoiseen. Rehevä kuusimetsä sulkee meidät sisäänsä ja pitkä, loiva nousu kohti Norrsvedjebodarnan autiotupaa etenee kuin huomaamatta.

Rehevää, vanhaa kuusimetsää

Kansallispuiston alueella on kaikkiaan yli 30 kilometriä merkittyjä reittejä. Olemme ottaneet puiston esitteen mukaamme luontokeskuksesta ja sen kartalla pärjää mainiosti. Reitit ovat hyvin merkittyjä ja risteykset viitoitettuja. Paikoin kivikkoinen maasto ja erittäin jyrkät nousut laaksoista huipuille eivät houkuttele kantamaan selässä painavaa lastia, joten olemme varanneet kahden päiväretken verran aikaa kansallispuistoon tutustumiseen.

Ihmettelemme polun varrella majavien jyrsimiä puita, sillä laakson pohjalla noruu vain pieni puro. Majavien nakertamiin puihin törmäämme myös seuraavana päivänä – jopa meren rannalla! Juomavettä ei juuri tarvitse kantaa mukana, sillä puroista uskallamme ammentaa lisää juomaa.

Juomatauko

Välillä metsän siimeksistä avautuu pieniä suoalueita. Juuri ennen Norrsvedjebodarnan autiotuvalle saapumista avautuu alkusyksyn lämpimissä väreissä hehkuva suorantainen järvi.

Skrattabborrtjärvenin järvi

Henkeäsalpaavia näköalakallioita

Matka jatkuu syysauringon lämmössä karummille kallioille. Saavumme upealle näköalakalliolle, jota ei ole edes merkitty näköalapaikaksi. Ihmettelemme avautuvaa maisemaa, jota luonnehtivat hyvin jyrkät kalliot, alhaalla laaksossa tummana kasvava kuusikko ja meren sini etäämmällä. Maisemat ovat outo yhdistelmä; kuin Lappia tuntureineen, mutta meri pilkottaa taustalla aavana.

Maisema meren suuntaan

Kipuamme seuraavaksi ihmettelemään Slåttdalsskrevania. Se on noin 200 metriä pitkä ja 7 metriä leveä halkeama kallioperässä, jonka pohjalla kulkee polku. Pohjalla itsensä tuntee pieneksi, kun sivuilla nousevat 30 metriä pystysuoraa kiviseinää. Paikka on yksi Höga Kustenin tunnetuimpia luonnonnähtävyyksiä.

Polku kulkee läpi jylhän Slåttdalsskrevanin

Jatkamme patikointia Slåttdalsbergetin kallioharjannetta pitkin. Se kohoaa 285 metriin merenpinnasta. Vedestä nämä kalliot ovat kohonneet jo yli 10 000 vuotta, eli siitä lähtien kun noin kolmen kilometrin paksuinen jäätikkö vetäytyi alueelta. Maa jatkaa kohoamista alueella vielä tänäkin päivänä noin 8 millimetriä vuodessa – se on enemmän kuin missään muualla maailmassa.

Slåttdalsbergetin kallioharjanne

Jyrkän laskun jälkeen saavumme takaisin kuusimetsien katveeseen ja palaamme takaisin lähtöpisteeseen kuuden tunnin retken jälkeen. Olemme nähneet vain osan kansallispuistosta, joten päätämme tulla seuraavana päivänä uudestaan.

Merenrantapatikkaa

Toisena retkipäivänä aloituspaikaksi valikoituu pohjoinen lähtöportti. Retkipäivästä tulee maisemallisesti hyvin erilainen kuin ensimmäisestä, vaikka aloitamme päivämme patikoiden jälleen rehevässä kuusikossa.

Kansallispuiston pohjoinen lähtöportti

Aivan alkumatkasta pääsemme ihastelemaan kansallispuiston logossakin esiintyvää rihmanaavaa (Usnea longissima), jonka rihma voi kasvaa jopa neljän metrin mittaiseksi. Pisin löytämämme on metrin luokkaa, mutta sekin on vaikuttava näky!

Rihmanaava

Polku johdattaa pian meren rantaan. Rannassa metsä kasvaa lähes kiinni meressä, mutta vedenrajassa on pieniä kaistaleita kivikko- ja hiekkarantoja.

Tärnättholmarnien hiekkarantaa

Piipahdimme pitämässä taukoa Tärnättholmarnien tuville, jossa hiekkakannas yhdistää saaria. Suurempi hiekkaranta löytyy etelämpää Fjälluddenilta, jossa niin ikään tönöttää harmaa autiotupa. Kesällä paikka on varmasti veneilijöiden ja melojien suosiossa!

Autiotupa Tärnättholmarnilla

Kävijätulva

Lähdemme rannasta nousemaan Tärnättvattenin järviä ja metsä muuttui samalla karuksi kalliomänniköksi ja polku kivikkoiseksi. Reitin varrelle jää myös komea muinaisranta ja muinaisia kivilatomuksia, mahdollisesti pronssaikautisia hautoja.

Kesäsesonki on takana ja retkipäivien aikana vastaan on tullut vain kymmenkunta muuta retkeilijää. Mutta kun saavumme järven rannalla sijaitsevalle autiotuvalle, väkeä riittää. llmeisesti paikallinen koululaisryhmä on saapunut vierailulle.

Autiotupa Tärnättvattnenin järven rannalla

Vuonna 2012 kävijöitä oli kansallispuistossa 36 000, ja vuonna 2020 polkuja tallasi yli 70 000 kulkijaa. Suuret kävijämäärät näkyvät polkujen kuluneisuudessa. Puiden juuret ja kivet ovat tulleet esiin. Uusia pitkospuista on rakennettu useille polkuosuuksille. Myös sellaisille, joissa niitä ei tarvitsisi maaperän kosteuden vuoksi, vaan ne oli tehty suojaamaan maastoa kulumiselta.

Pitkokset on rakennettu kuluneen maaston yli

On aika patikoida takaisin autolle, sillä retkellä on vierähtänyt jo viitisen tuntia. Kansallispuisto on ollut maisemallisesti yllättävä: Skuleskogenissa kohtaavat meri, korkeat kalliot ja vanhat metsät aivan ainutlaatuisella tavalla, jolle ei löydy Itämeren rannoilta vertaa!

Lisätietoa Skuleskogenin kansallispuistosta.

Maisema Slåttdalsskrevanin näköalapaikalta

Höga kustenkansallispuistopäiväretkiretkeilyretkeilyreittiRuotsi

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!