69/365

Souda souda sinisorsa
Souda tähän rantaan..

Näin alkaa Jean Sibeliuksen Aukusti Koskimiehen (Forsman) sanoihin säveltämä niin sanoiltaan kuin säveleltään kaihoisa laulu.

Itse asiassa sekä runo, että Sibeliuksen sävellys ovat ”todempia”. Ruotsinkieliset sanat ”Simma and, från blåa fjärd” voisivat olla suomennettuna vaikka näinkin:

Ui sorsa, ui siniseltä ulapalta,
Ui tähän rantaan.

Ne sanat kertovatkin ulapalta, etäältä, nähtävästä linnusta, sinisorsasta, jonka toivotaan uivan näkijän luo. Nimittäin luonnontilassa sinisorsa on kaikkein aroin puolisukeltajasorsamme, sen pakoetäisyys on pitkä. Laulussa kaivataan tavoittamatonta, kaunista, arkaa…

Sinisorsa talvehtii toki kaupunkisulissa – ja elävöittää niitä. Kesyyntymisestä kaupungeissa ja ruokinnasta se on saanut kutsumanimen pullasorsa.

Oikeasti sinisorsa eli heinäsorsa on kuitenkin karaistunut lintu. Ainoa puolisukeltajasorsamme, joka myös talvehtii koskien sulissa vesissä ja suvannoissa. Mielikuva lähestyykin Sibeliuksen / Koskimiehen tulkintaa. Myös koskien vaiheilla arkana talvehtiessaan se nähdään erityisen hienossa maisemassa. Pesivänä sinisorsan näkee läpi Suomen erilaisilta järviltä, hyvin arkana ja varovaisena myös kaukaisilta erämaajärviltä. Ja olen nähnyt sen talvehtimassa jopa Varanginvuonon kaamoksessa pieninä määrinä.

Sinisorsa on kuitenkin soutanut rantaan myös kaupunkien talvehtimispaikoilla. Sillä on kuin kaksi luontoa, kaukainen, tavoittamaton ja lähelle tullut.