44/365

Pähkinähakki on jo poikavuosilta ihailemani suklaanruskea, pilkukas, ilmeikäs varislintu. Iso nokkakin on hauska. Lennossa hakki on etupainoinen ja lyö leveitä siipiä melkein kuin töyhtöhyyppä. Narisevat huudot ovat siistimpiä kuin närhen rääkäisyt.

Tutustuin pähkinähakkiin lintujen Siperian kannan voimakkaalla vaelluksella v. 1968 Kalajoen kahlaajarannoilla ja laguuneilla. Linnun lensivät elokuun ensi puoliskolla noin 1 000 yksilön päivävauhtia rannikon suuntaisesti koilliseen eli kiersivät Pohjanlahden, merta ylittämättä. Yksittäiset parvet olivat useampikymmenpäisiä. Hauska, että pähkinähakki on usein hyvinkin kesy ja peloton saapuessaan loppukesästä Siperiasta puistojen sembramäntyihin.

Etelärannikon pähkinälehtojen vaiheilla pesii oma, vähälukuinen, muttei olematon eurooppalainen hakkikanta. Jos ruokintapaikalle raaskii panna maapähkinöitä, pähkinähakki on kivaa katseltavaa, kun se tulee täyttämään kupunsa. Kauas pähkinälehdoistaan hakit eivät kuitenkaan yleensä liiku. Hakit siis löytää niille sopivan metsän mukaan.

Vuosi luonnossa blogeissa on alkuvuodesta esiintynyt kuukkeli ja närhi, molemmat pähkinähakin tapaan pieniä kauniita varislintuja. Kaikki kolme taitavat ruoan kätkemisen talven varalle.