43/2025

Hallayön aamussa lehdet tipahtelevat alinomaa puista ja erityisesti vaahteran, saarnen ja haavan lehdet kertovat maahan pudotessaan omaa rapisevaa kuiskaustaan hiljaisessa maisemassa, jossa kuuluu muuten vain yksittäisten lintujen haikeita kutsuääniä.

Joskus maisema aukea hiljaisena, rauhallisena, melkein pysähtyneenäkin, vaikka siinä on luonnollisilla levähdyspaikoillaan rantaniityillä jopa tuhansia valkoposkihanhia tai rantaa hoitava härkälauma.

Ja yhtäkkiä maisema puhkeaa valtavaan voimaan ja tunteeseen, valkoposkihanhet nousevat ilmoille luonnonmaisemassa.

Vaellukselle lähtenyt hömötiainen viihtyy leppeässä syysmetsässä; pellonreuan kuitu- ja ja öljykasvit tarjoavat yllättäen metsän linnuillekin siemeniä.

Kostealle pellolle pysähtyneet laulujoutsenet, joiden keskellä on yksi pikkujoutsen, kahdeksas vasemmalta, ovat asettuneet syvän sävyiseen ruskan maisemaan.

Tässä kaksi ja puolivuotias tyttö katselee isin kanssa Matsalun lahden rannalla laiduntavaa karjaa, vilkuttaa ja sanoo lähtiessään: ”Hei hei, lehmät”.