Totuus on se, että Suomen metsäluonnon tila on surkea. Se on niin surkea, etteivät enää edes suojelualueille tähdätyt retket lohduta. Suojelualueet ovat niin pieniä ja hajallaan, että metsälajien yleinen hupeneminen ulottuu myös niihin. On ollut hätkähdyttävää havaita, miten tutuissa retkikohteissamme linnut ovat vähentyneet verrattuna siihen, miten niitä näki ja kuuli 1990-luvun vuosina.
PEFC-sertifikaatista huolimatta Vapo Oy meinasi avohakata ainutlaatuisen aarniometsän Lieksan ja Ilomantsin välisellä seudulla talvella 2019. Luonto-Liiton metsäryhmän kanssa käytyjen neuvotteluiden lopputulemana Vapo säästi metsän toistaiseksi hakkuilta, mutta sitä ei ole edelleenkään suojeltu.
Lyijyhaulit haitallisia myös maalinnuille, kiljuhanhia syksyllä Limingassa 50 vuoden tauon jälkeen, vieraspetojen pyyntiä tehostetaan saaristossa, muuttolintujen massakuolemia USAssa ja Meksikossa ja monta muuta aihetta.
Virkistykseen ja retkeilyyn varatut valtion metsäalueet ovat edelleen voimakkaiden hakkuiden kohteena. Usein vain polkujen varret säästyvät avohakkuilta. Suomen Luonto selvitti miten metsien käyttö vastaa Metsähallituksen Metsätalous Oy:n ympäristöohjeita.
