Ministeri ei tietenkään työskentele yksin, vaan ministeriössä on aina joukko muitakin ihmisiä asioita hoitamassa. Silti voisi olettaa, että ministerillä olisi työhönsä liittyvistä kysymyksistä edes alkeellisimmat perustiedot, tai jos niitä ei ole, hän yrittäisi niihin tutustua ja tiukan paikan tullen myöntäisi tietämättömyytensä tai edes pitäisi suunsa kiinni.
Suomessa on nyt kuitenkin jo toista kautta maa- ja metsätalousministeri, jonka lausunnot osoittavat, että hän on täysin tietämätön metsien ekologiaan liittyvistä alkeellisimmistakin perusasioista. Kun viimeksi keskusteltiin Suomen metsäluonnon köyhtymisestä, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ilmoitti: ”En ole huolissani luonnon monimuotoisuuden katoamisesta. Se vain muuttaa muotoaan.”
Lepän mukaan avohakkuut ja luonnon metsäpalot ovat samanlaisia; niiden jälkeen metsä taas uudistuu ja monimuotoisuus palautuu. Hakkuut eivät ministerin mielestä aiheuta metsälajeille ongelmia, sillä ne ”sopeutuvat ja vaihtavat asuinpaikkaa”.
Ylen uutisissa mm. metsäekologian professori Jari Kouki kommentoi ministerin lausuntoa: ”Lähtötilanne metsän kehitykselle on palaneessa metsässä aivan erilainen kuin hakatussa metsässä. Tämä on metsäekologisen tutkimuksen perusasioita, joka opetetaan metsätieteen opiskelijoille jo ensimmäisenä opiskeluvuonna.”
Luonnonmetsissä tapahtuvasta kehityskulusta ja metsäpaloista on tehty paljon ekologista tutkimuksia, eikä mikään todellakaan tue Lepän väitettä. Tätä ruodittiin myös Helsingin Sanomissa.
Jo perusasetelma on aivan erilainen: hakkuissa kaikki puuaines viedään pois, metsäpalossa se jää metsään. Sitä paitsi luonnonmetsien palot eivät yleensä ole olleet hirmuisia roihuja, joiden jälkeen olisi jäänyt vain avoin tanner ja tuhkalannoitus. Nykyajan ihminen ei välttämättä osaa edes kuvitella, miltä tällaiset paloalueet ovat näyttäneet, sillä nykyään metsäpalot tapahtuvat todennäköisimmin talousmetsien tikkupuustoissa, mikä johtuu tietysti siitä, että valtaosa Suomen metsistä on tikkupuustoista talousmetsää. Niistä puuttuvat esimerkiksi järeät petäjät, joiden paksu kilpikaarna suojaa puita tulelta. Ohessa kuva Kuhmon Jämäsjärven retkeilyalueelta, jossa tulipalo kävi muutama vuosi sitten vanhassa metsässä – maisema on todellakin hyvin erilainen kuin avohakkuun jälkeen.
Suomessa metsäpalot eivät luontaisesti ole esiintyneet niin voimallisina ja niin tiuhaan kuin avohakkuiden puoltajat antavat ymmärtää. Se, että metsäpalot myöhemmin lisääntyivät ihmisen vaikutuksesta, on taas eri asia. Venäjälläkin roihuavat palot ovat usein ihmisten varomattoman tulenkäytön syytä.
Tästä linkistä voi lukea metsäekologi Petri Keto-Tokoin hyvän yhteenvedon metsäpaloihin liittyvistä tutkimuksista.
Entä sitten ministeri Lepän huoleton käsitys siitä, että ”metsälajit sopeutuvat” ja avohakkuun jälkeen ne noin vain ”vaihtavat asuinpaikkaa”. Onko maa- ja metsätalousministeriltä voinut jäädä kuulematta tieto Suomen uhanalaisista metsälajeista? Vai onko hän sitä mieltä, että tutkijat eivät ole ymmärtäneet mennä katsomaan avohakkuiden viereisiä metsiä ja laskemaan niissä olevaa lajistoa – että Suomen uhanalaisten metsälajien suuri määrä on hölynpölyä?
Hei metsän asukkaat, sopeutukaa tai menkää siihen viereiseen metsään!
No, totta kai Leppä haluaa lausunnoillaan liehakoida Keskustan äänestäjiä. Aggressiivinen luonnon hyväksikäyttö ja luonnonsuojelun vastustaminen ovat aina olleet tämän puolueen mielipuuhia. Samasta syystä aloitetaan taas susien tappaminen, vaikka ensin olisi pitänyt odottaa Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden arviota, kestääkö Suomen susikanta vielä minkäänlaista vähentämistä.
Oikeuttaako puoluepoliittinen peli tieteellisten tosiasioiden heittämisen romukoppaan ja jyräävän ylimielisen asenteen kaikessa ministerin toimialaan liittyvässä päätöksenteossa? Voiko yksi ihminen olla näin merkittävässä asemassa, että hän saa jatkuvasti runnoa läpi luonnon monimuotoisuudelle tuhoisia käytäntöjä? Ikävästi näyttää siltä, että näin asiat käytännössä ovat.
Metsähallituksen Luontopalvelujen polttamaa metsää Kuhmossa Iso-Palosen suojelualueella. Tässäkin jälki kyllä eroaa avohakkuista.