Asiassa on hieman pohtimista ennen ryhtymistä. Mille linnuille ruokintapaikan ensisijaisesti haluaisit. Sopivan paikan valitsemista ja sitoutumista koko talveksi kannattaa myös miettiä.
Palokärjeltä jää niin paljon tähteitä, että puukiipijä saa niistä vatsansa täyteen. Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllättäviäkin suhteita.
Keski- ja loppukesän metsän äänimaailma on hiljenemässä. Mutta kun kulkee hiljaa itsekin, voi törmätä miltei mihin vain! Metso voi paukauttaa lehtoon lähtiessään voimakkaasti siipensä, palokärki huutaa äkkiä kuuluvan äänisarjansa, kaakkuri kajauttaa huutonsa kiirimään maisemaan ja tiaisparvi keikkuu ketterästi puiden oksissa.
On aika vilkaista vielä muutamiin kevättalven aikana kuvaamiini kiinnostaviin lintuihin, sillä nyt kevättalvi vaihtuu uudesti kevääseen. Lämpötilan noustessa vielä 30 sentin syvyinen etelän lumi sulaa vähiin tällä viikolla. Tähän asti hiljainen, välillä pysähtynytkin lintujen muutto etenee. Niinä päivinä kun tuuli puhaltelee lounaasta, voi ennustaa hienoja muuttoaamuja.
Lopulta koitti talvi. Täällä etelässä sitä ei ollut ollut kahteen vuoteen, oikeesti! Helsingissä ei viime "talvena" ollut ainuttakaan termistä talvipäivää. Nyt on. Siitä innostuneina kurkistamme vuoden aluksi lumiseen tiaismetsään.
Puukiipijä on hauska erikoisuus ulkonäöltään, liikkumiseltaan ja ruokailutavoiltaan. Näin talvikuukausina se kulkee usein tiaisparven mukana, vaikkakin aivan omalla tyylillään, pystyasennossa.
Puukiipijä liikkuu puun rungolla kiertäen pystyasennossa alhaalta ylös, sen jälkeen pyrähdys seuraavaan puuhun ja taas aika levottomasti kiertäen alhaalta ylös.
Blogissa kerrotaan eilinen ja tämänpäiväinen varpushaukan yritys napata tiainen kynsiinsä. Tiaisparven luontainen yhteistyö torjui yrityksen, sillä tiaisparven eri lintulajit tuntevat toistensa varoitusäänet.
