Palokärjeltä jää niin paljon tähteitä, että puukiipijä saa niistä vatsansa täyteen. Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllättäviäkin suhteita.
Muut Suomen ympärivuotiset tikkalajit ovat kaikki oppineet talviruokinnalle, muutamat lajit toki harvemmin, mutta tuntui, että pohjantikka pysyy visusti kokonaan erossa talin ja nahkaläskin tarjonnasta.
Nyt maaliskuulla raikaa keväthankien metsissä tikkojen soidinrummutus. Varsinkin sopivilla hankikannoilla voi hiihdellä rummutuksen jäljillä, ehkäpä kulkea jalankin. Myös muut tikkojen äänet tulevat tutuiksi.
Tikan poikaset ovat eteläisessä suomessa kuoriutuneet pesäkoloissaan. Vielä ne eivät roiku esillä, vaan niiden vanhemmat vievät ruoan kolon pohjalle. Pian ne kuitenkin nousevat innokkaasti kolon suulle roikkumaan odottaessaan seuraavaa ruoka-annosta.
Joku vakituinen lukija on ehkä ihmetellyt, kun en ole hetkeen kirjoittanut tiaisista, yksistä suosikkilinnuistani. No, ei se helppoa ole ollut! Mutta nyt talviruokinnan pian päättyessä kirjoitan sanasen metsäruokintapaikan talvesta ja ajankohtaisesta vaiheesta.
