Kenties hylätyissä pihamaissa kiehtoo se, kuinka luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksen dynamiikka on muuttunut. Monologista on tullut dialogi. Myös dystopiasarjat tarjoavat kertomuksen siitä. Niissä kuvitellaan, miten meitä ympäröivä luonto versoisi, jos voisi: Jos valtamme ympäristöömme olisi vähäisempi.
Uhkakuvien maalailulla on hyvä tarkoitus: kunhan tämä saatetaan ihmisten tietoon he havahtuvat ja tekevät parannuksen. Mutta entä jos se ei menekään niin? Lue tai kuuntele Riikka Kaiovaaran kolumni.
Ihmisen kohtalo on ollut aina sidottu puihin. Aluksi oli paratiisin puu, hyvän ja pahan neuvon puu, ja valitsimme väärin. Kävelemme yhä joka päivä tuon puun luokse, ja edessämme on valinta.
Ottavatko sinua päähän maailman ongelmat? Ilmastonmuutos, joka etenee kuin juna, monimuotoisuuden vimmattu väheneminen tai kolmansien maiden ihmisten riistäminen meidän elintason takia? Minua ottaa ja usein, sekä harmittaa kun tuntuu, että juuri mitään näille asioille ei voi tehdä. Mutta ehkä kuitenkin jotain, tietoisuus omien valintojen vastuullisuudesta tai vastuuttomuudesta on alku johonkin. Tämän ensimmäisen kirjoituksen kunniaksi suosittelen teille kolmea podcast-sarjaa, henkilökohtaisia suosikkejani, jotka ovat laajentaneet käsityksiäni vastuullisuuden teemoista.
