Osuin Sipoossa metsäpolulla syyspäivän tasauksen aattona eli 22.9.2026 kohtaamaan kyyn.

Kerron yhden illan ja yön 17.-18.8.2026 tapahtumat piilokojusta katseltuna suurehkon suon laidalta Kuhmossa.

Lintujen syysmuuton seuraamisessa on paljon mukavia sattumia, yllätyksiä ja erityisiä tunnelmia!

Karikukon höyhenpuku on huomiota herättävän kirjava ja äänet äkkinäisiä ja kimakoita.

Kirviset ovat aika huomaamattoman oloisia ”harmaita varpusia”.

Kuikat ovat pohjoisen pallonpuoliskon ja suurimmalta levinneisyydeltään arktisen alueen lintuja. Niiden äänet ovat tunnelmallisia, voimakkaita ja jopa hurjia, pienin kaakkuri suorastaan pohjoisen pallonpuoliskon voimakasäänisimpiä eläimiä. Villejä lintuja!

Pikkukajavan ravintotilanne on vaikea mm. Norjassa ja Skotlannissa.

Karhuemo on tuonut kaksi pientä pentuaan suolle. Jo kohta pennut aloittavat keskenään vauhdikkaan ristipainin.

Karhunpentujen ruskeat turkit punertuvat iltavaloissa. Pikkukarhujen kuvajaiset heijastuvat lammen tyynistä vesistä. Lammella on heinäkuulla hiljaista ja rauhallista.

Mielenkiintoinen nimeltään, kasvupaikoiltaan, lääkekasvina ja pitkältä tunnetulta historialtaan

Haukan nimi tulee lovipyrstöstä, jota haarahaukka käyttää taiten nopeissa kaarteissaan ja todella ketterissä syöksyissään.

”Metsäkanalintuja” isosta pienempään ovat metso, teeri, riekko, kiiruna ja pyy, ”peltokanalintuja” fasaani, peltopyy sekä viiriäinen.