Talven ihanat klassikot
Muistoissa säilyvät vuosikymmenien takaiset kauralyhteet punatulkkuineen ja keltasirkkuineen. Ilahduin, kun löysin pitkästä aikaa lyhteitä.
Muistoissa säilyvät vuosikymmenien takaiset kauralyhteet punatulkkuineen ja keltasirkkuineen. Ilahduin, kun löysin pitkästä aikaa lyhteitä.
Keltasirkkukoiras kauralyhteellä. Kuvat: Samuli Haapasalo
Ehkä lyhteitä on paikoin maaseudulla paremmin tarjolla. Porvoon joulumarkkinoilta tai torilta en ole viime vuosina enää löytänyt.
Kansakoulun aapisessa istuivat punatulkut keltasirkut kauralyhteellä. Yllä olevassa kuvassa kauranjyvä on korean koiraskeltasirkun nokassa, täysjyvätuote! Kotimainen kaura on punatulkun ja keltasirkun suurta herkkua. Siitä saa energiaa hangille.
Keltasirkkunaaras
Keltasirkkunaaraan selkä on hyvin kauniisti kuvioitu, mutta vatsapuoli on aika harmaa verrattuna koiraan voimakkaaseen keltaiseen väriin.
Punatulkkunaaras
Punatulkku ei kuvatessani istahtanut lyhteelle, mutta sen taustaksi sopivat hienosti myös koristeelliset männynoksan jäkälät, naavat ja ikivihreät havut.
Myös mustarastas on vuosikymmenien edetessä tullut talven klassikoksi. Viljan ja auringonkukan jyvät maistuvat hyvin myös syksyn marjansyöjä-mustarastaalle, joka on kaupunkien aamuvaloissa aloittanut jo virittelemään kevätlauluaan.
Oranssinokka, silmärengas ja hiilenmusta puku, sekä hieno laulu, mustarastaassa on tunnelmaa!
Talitiainenkin on kauran kimpussa.