52/2022

Punatulkkuja on nyt pikkuryhminä, mutta myös kymmenpäisinä parvina. Niitä voi nähdä esimerkiksi vaahteroissa siemeniä syömässä. Etelä-Suomen puistojen saarnien samantapaiset, isoina nippuina kypsyneet siemenet myös maistuvat. Punatulkkujen suosimat pihlajanmarjat olivat vähissä ja on jo syöty.

Punatukkujen vihellys kuuluu myös havupuumetsissä ja sekametsissä. Niitä voi nähdä pellon laidan tai ojanpenkan talventörröttäjissä. Joskus punatulkut pyrähtävät pikkusen isomman pihan sireeneihin. Toisinaan onnistuu saamaan punatulkkuja lintulaudallekin – ja kauralyhteelle sekä tietysti metsäruokintapaikalle. Sielläkin kaura maistuu tulkuille.

Monasti esitetty tuntu siitä, että punatulkkuja on paljon vähemmän kuin ennen, johtuu suurelta osin siitä, että pikkukylissä ja maalla punatulkut ovat enemmän läsnä kuin tiiviissä kaupunkirakenteessa, johon kaupungistuminen ja muuttoliike on meitä koonnut.

Punatulkku mittaa, miten hyvin kaupungissa on puustoa tonteilla ja kunnollisia puistoja. Kannattaa katsella ja kuunnella!

Ps. Tässä vielä yksi kaunis joulutervehdys, jonka sain lieksalaiselta luontoyrittäjältä aatonaattoiltana:

”Hyvää ja rakkautta luonnolle antavaa Joulua” – sopii myös Uudelle vuodelle 2023!

punatulkkuvuosi luonnossa

Tilaa Suomen Luonto!

Avain ajankohtaisen ja innostavan luontotiedon aarreaittaan alk. 19,40 € / 3 lehteä + digipalvelu.
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.