Esikoinen osallistui heinäkuun alussa pesäpallon Tenavaleirille Kankaanpäässä. Me muut pesueen jäsenet päätimme lähteä osaksi aikaa kannustamaan esikoisen joukkuetta ja samalla telttailemaan lähialueelle.
Kankaanpään seudun luonto oli ennestään meille varsin tuntematonta. Tiesin lähistöltä Lauhanvuoren sekä Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuistot, mutta ne olivat turhan kaukana pelikentistä, vaikka olinkin saanut ystävältä auton lainaan. Karttaa tutkiessani huomasin, että Hämeenkankaan harjualue alkaa aivan Kankaanpään keskustan kupeesta. Kankaanpäässä opin, että itse asiassa Hämeenkangas muodostaa yhdessä Lauhanvuoren sekä Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuistojen kanssa geologiselta tarinaltaan omalaatuisen Lauhanvuori–Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkin.
Teltan päätimme pystyttää Viidentienristeykseen, joka oli lähimpänä keskustaa ja josta löytyi myös laavu, vesipiste ja huussi. Etenkin laavu helpotti tällä kertaa retkeilyä, sillä säät olivat varsin märät. Katoksen suojassa oli kiva kokkailla ja oleskella myös sateella. Sateen tauotessa me tyydyimme harrastamaan ”käpypesistä”, mutta alueella olisi ollut hyvät mahdollisuudet etenkin frisbeegolfiin sekä pyöräilyyn.
Yleensä valitsemme telttailukohteet vesistöjen läheltä, mutta Viidentienriesteyksen harjumetsässä oli omat hyvät puolensa. Harjulla tuuli sen verran, ettei itikoista ollut haittaa, ja harjun tasaiselta laelta oli helppo löytää monta potentiaalista paikkaa meidän isolle vaellusteltalle.
Luontokokemusta hieman häiritsi se, että metsä oli tasaikäistä, harvennettua talousmetsää. Metsän tuntua, käen kukuntaa ja tiaisten tiksutusta Hämeenkankaaltakin kuitenkin onneksi löytyi. Huussit, laavut, puuvarastot sun muut olivat moitteettomassa kunnossa niin Viidentienristeyksessä kuin Kuninkaankaanlähteen kodallakin, jossa kävimme yhtenä päivänä evästelemässä matkalla kohti FSC Kuninkaanlähteen maauimalaa.
Retkeilykamppeista oli hyötyä myös pesispelien tauoilla. Saimme kätevästi tehtyä ruokaa trangialla muun muassa Kankaanpään pesäpallostadionin ja pääkirjaston takana olevassa pienessä metsikössä. Sieltä löytyi jälkiruuaksi myös kesän ensimmäiset kypsät mustikat.
Jos kelit olisivat olleet paremmat ja vapaa-aikaa olisi ollut enemmän, olisimme tutustuneet myös Valkiajärven ja Rivieran uimarantoihin, Valkiajärven laavuun sekä Kankaanpään kulttuuritarjontaan. Kaiken kaikkiaan Hämeenkangas ja Kankaanpää yllättivät kuitenkin positiivisesti – suorastaan mitalinarvoisesti.
